En ole ennen kaivannut takaisin joulua juhlimaan perheen kanssa. Hiljaisuudet olivat rentoja, pelit olivat hauskoja, ihmiset olivat kivoja, luotettavia. Arki tuntuu kelvottomalta sen rinnalla. Ahdistusta, pelkoa, nälkää. Sielun köyhyyttä. Mitä nyt? Takaisin yliopistolle?
Mökillä en joutunut pelkäämään olevani kelvoton, tai että salaa kaikki halveksivat minua. Oliko parempi että olin hetken siellä, olinko oikeasti näin ahdistunut aikaisemmin? Kaikessa todennäköisyydessä totun taas tähän, ja sitten se ei vaivaa niin paljoa. Elämä on vaikeaa, ihmiset ovat vaikeita, juhlat eivät kestä ikuisesti.
Voisin soveltaa niitä meta-ajattelun neuvoja joita on annettu. Ei pidä antaa negatiivisuudesta muodostua kierrettä. Voisin kääriytyä itseeni, olla hetken yksinäni ja latautua.
Ehkä se hauska ja kiva sosiaalisuus oli sittenkin kuluttavaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 27.07.
- Palasin 06.07.
- Kun voi toivoa mitä vain 18.06.
- Näin unta 25.04.
- A-stylen mieltymys sontaan, tai: köyhät ... 15.04.
- Unia 12.04.
- Kerta 26.12.
- Henkireikä 19.12.
- Pakoon vain 28.11.
- Tulevan sisässä 10.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (6)
-
▼
2013 (15)
- ▶ joulukuu 2013 (2)
- ▶ marraskuu 2013 (1)
- ▶ lokakuu 2013 (1)
- ▶ syyskuu 2013 (1)
- ▶ elokuu 2013 (1)
- ▶ heinäkuu 2013 (1)
- ▶ helmikuu 2013 (5)
- ▶ tammikuu 2013 (3)
- ▶ 2012 (103)
- ▶ 2011 (448)
- ▶ 2010 (704)
- ▶ 2009 (150)