IRC-Galleria

Joku kehotti kirjoittamaan unia ylös, niin ne jäisi paremmin mieleen. Ehkä. Kokeillaan.

Näin unta että minut kutsuttiin post-apokalyptiseen peliin jossa pelaajat olivat jossain massiivisessa, edelleen kulkevassa junassa. Siellä sisällä oli niiden selviytyjien (pelaajien) lisäksi myös jonkinlaisia entisiä ihmisiä, ja ne kävi jonkinlaista kilpaa junan hallinnasta. Ne työnsivät toisiaan vaunusta toiseen, käyttäen kaiken maailman aseita.

Minä olin sheriffi, jostain syystä. En oikein ymmärrä miksi. Ehkä se oli uneni tapa kertoa etten peleissä oikein täytä roolejani, kun ei se titteli mitään merkinnyt.

Hetken aikaa pelattuani sain haavoittavan osuman jonkun pyssykästä. Leikin haavoittuneeni pahemmin kuin "oikeasti", ja asetuin makaamaan. Taistelu kulki ohitseni, ja kukaan ei huomioinut minua. Tunsin juurtuvani siihen, tunsin miten muotoni muuttui vähän hirviömäisemmäksi. Pian kävi ilmi että entiset ihmiset olivat voittaneet tämän kärhämän, ja ne alkoivat kulkemaan ohitseni rauhallisesti. Ne olivat saaneet tämän vaunun.

Kokeilin mennä junan katolle, jos pääsisin sitä kautta takaisin ihmisten luokse. Se näytti mahdolliselta, mutta juna kulki liian nopeasti ja liian ahtaista tunneleista jotta olisin uskaltanut. Lisäksi vaunujen katot oli päällystetty teipillä tai muovipusseilla, en oikein muista enää. Palasin paikalleni juurtumaan.

Istuttuani hetken, tunsin poistuvani ruumiistani. Leijuin junan yllä, ja näin ihmisten tavoitteen: junan päässä olevan vaunun. Leijuin sinne, ja näin että se oli itse asiassa temppeli. Seremonialliselta näyttävät vartijat seisoivat riveissä erilaisten astioiden vierellä, ja valtaistuimella istui leiskuvin silmin katseleva johtaja. Leijuin johtajan luokse, ja katsoin häntä silmiin. "Tiedän että näet minut", sanoin. Hän katsoi takaisin.

Leijuin temppelin alempaan kerrokseen, missä tiesin tärkeimpien astioiden olevan. Niiden sisällä oli jotain tärkeää, jotain mitä vartijat ja johtaja yrittivät pitää suojassa. Työnsin muutaman nurin, tunsin syyllisyyttä. En tarpeeksi. Otin tärkeimmän astian, ja iskin sen palasiksi. Tunsin miten peli lähestyi loppuaan.

Leijuin pelinjohtajan luokse, ja selitin hänelle mitä olin tehnyt. Olin tehnyt väärin, sillä hengen leijuminen ei kuulunut pelin henkeen lainkaan.

Heräsin.