IRC-Galleria

Voi vittu! Noin. Nyt koitan olla lopputekstin käyttämättä lainkaan voimasanoja, sillä aiheenani tässä tekstissä on alati lisääntyvä tosi-tv. TV:n tarjonta on huonontunut radikaalista sen seittemänsadan "tosi"-tv ohjelman myötä. Äsken tuli viideltä kanavalta tosi-tv:tä, mieluummin katson vaikka kuinka saatanan (hups! lipsahti) ihmeellinen on NicerDicer tai ne tyköistuvat rintaliivit. Mutta tosi-tv! Yök!

2000-luvun alussa alkoi tosi-tv yleistyä mm. sellaisilla ohjelmilla kuin Big Brother ja Selviytyjät, ja tämän päivän tarjonta on lähes pelkkää tällaista samaa paskaa (vahinko, vannon!). Metsästetään huutokauppoja, kunnostetaan asuntoja, kuntoutetaan lihavia, kokataan kilpaa, vieraillaan kaikissa mahdollisissa häissä, haetaan morsiota unelmien poikamiehille ja paskalta haiseville maajusseille, etsitään huippumallia, uutta irtohymy popparia tai huonointa kuskia. Tämän lisäksy tutustutaan mm. poliisien, sairaanhoitajien, lentokenttähenkilöstön, palomiesten ja matkaoppaiden työhön. Voi vittu (sorry).

Ei jaksa kiinnostaa kun koko maailman ihmiset on vähintään kerran esiintynyt jossain tosi-tv-ohjelmassa, jotka ovat suurimmilta osin käsikirjoitettua nyyhky-paskaa. Onko selviytyjät yksin autiolla saarella, jossa on kymmeniä kameroita, ohjaajia, äänitarkkailijoita sun muita. Onko todellakin niin, että jokaisessa kokki-ohjelmassa jokaisen kilpailijan ruoka-annos valmistuu samaan aikaan viimeisellä sekunnilla. Se on varsin mielenkiintoista ettei yksikään ole valmiina esim. minuuttia ennen aikamäärettä.

Jopa suuresti arvostamani Gordon Ramsey on lähtenyt mukaan valtakulttuuriin ja lyöttäytynyt ainakin kymmeneen eri ohjelmaan. Jostain Jamie Oliverista puhumattakaan. Joskin herra Oliver voi puolestani muutenkin työntää oliiviöljypullon perseeseensä.

Vai pitäisikö tästä olla kiitollinen? Ennen elettiin fiktiivisessä maailmassa kaiken maailman sitcomien ja dekkarisarjojen keskellä. Nyt tosi-tv tarjoaa meille AITOJA ja LUONNOLLISIA ihmisiä. Minä itse olen ainakin itse aina halunnut nähdä kuinka rekkakuskit sompailevat jäällä tai kuinka 40-vuotias yksinhuoltaja äiti saa uuden ilmeen vain uusimalla vaatekertansa ja leikkelemällä naamaansa. Ahaa, ei sarkasmi pure vai? Antaa olla sitten...

Entä onko se tosirakkautta jos viiden kameran surratessa ja mikinpitäjien köhiessä vieressä Unelmien poikamies löytää elämänsä valitun. Sitten kun kameraryhmä on poistunut ja kertakäyttöjulkisuus on heitetty paperikoriin, voi tyttö hyvillä mielin jättää tämän "unelmien prinssin" ja siirtyä sen oikean etsintään seuraavaan ohjelmaan.

Mutta ehkä tämä riittää tästä aiheesta. Ja ties vaikka joutuisin pyörtämään kaikki väitteeni kun minut nähdään sammuneena Big Brother talon vessassa tai koomisesti kellahtavan veteen Wipeoutissa. Totta vai tosi-tv:tä?

Ei ole syytä huoleen, tässä tekstissä ei provosoida kiihkouskovaisia, vaan kyseinen otsikko on PMMP:n kappaleesta.

Eilen Tavastialla olimme seuraamassa PMMP:n huikeaa lavaesiintymistä kera Lindan, Jennan ja Akin. Täytyy sanoa, että energiaa keikalla riitti Mira Luodin flunssasta huolimatta. Ja kuka uskaltaa enää heittäytyä yleisön kannateltavaksi -no ainakin Paula ja Mira.

Näitä tapahtumia ennen metsästin Helsingistä kauhuklassikoita onnituneesti ja seurueemme käväisi saksalaisessa 'Rymy-Eetu'-ravintolassa syömässä. Kyllä saksanpoika osaa! Eipä jäänyt nälkä ainakaan makkaroista, hapankaalista, perunasalaatista sekä lettu-jälkkäristä. Ei tod.!

Ainoa heikko puoli ravintolassa oli sen suht yrmeä tarjoilija, jolla oli selvästi huono päivä. Samainen tarjoilija aiheutti Lindalle noloja tilanteita ilmestyessään hänen taakseen aivan vaiti, juuri kun Linda oli huomauttamassa ruokalistan kuvan avonaisesta sepaluksesta. Tilannetta ei pelastanut ainakaan se, että kun tarjoilija seuraavan kerran aavemaisesti oli ilmestynyt Lindan taakse, Linda tokaisi juuri: "Se varmaan suuttui ku mä en syöny sitä ruokaa loppuun."

Oli kuitenkin onnistunut ilta, joskin hameväki joutui lähtemään tänään aikaisin koulutielle. Nyt minä syyhkäydyn mökille viikonlopuksi, viettämään rapujuhlia (jaksaako maksa vielä?)

Joo ja tosiaan kiitos VR, olet minulle jalan velkaa!

Päivän kappale: PMMP - Pariterapiaa

Nonniin, tulipa käytyä Helsingin Pitäjänmäessä sitten Alangon live-levyn äänityksissä. Mukana pieni, intiimi studio, jossa bändi oli "samalla tasolla" 40 hengen yleisön kanssa. Kerrassaan mahtava keikka, vai voiko Alangolta muuta odottaakaan?

Miltein 3 tunnin setti kera skumppa-tarjoilun, joten kyllä siinä sai 15 eurolle ehdottomasti katetta. Bändillä tuntu olevan hyvä fiilinki päällä (johtuen tosin ehkä siitä, että astuvat lauteille seuraavan kerran vasta marraskuussa) ja Ismo Alangon keikkaeläytyminen ei kyllä petä koskaan! Hyytävin hetki oli 'Taiteilijaelämää'-biisin keskellä, jolloin mies tulee riehumaan yleisön sekaan, tulee 30 cm päähän, katsoo suoraan silmiin ja laulaa. Hui kauhistus!

Keikasta mentiin Akin kanssa toipumaan On the rocksiin, joka sekään ei petä koskaan. Vieläpä maanantaina on aina tarjolla vähän halvempaa juomaa.

Jouduimme valitettavasti taas toteamaan, että Aki vetää puoleensa mitä oudoimpia laitapuolen kulkijoita. Molemmat kohtaukset tapahtuivat tupakanpummauksen merkeissä. Yöllä taksitolpalla tuli yksi piripää pummimaan röökiä Akilta, joka ei tätä nautintosätkää antanut. Herra totesi aggressiivisesti mm. "Tänään on mun syntymäpäivä, mä kuolen tänä yönä" ja "Sä kuolet tänä yönä". Sitten hän paiskasi Akin nakkisämpylän vihaisena maahan todeten samalla "Tukehdu purilaisees!".

Toinen tapahtuma sattui tänään Forumin edessä, jossa kolmen spurgun paskanen jengi tuli röökiä anelemaan. Pääspurgulta ikimuistettavimmat lauseet olivat "Mä en anna armoa" ja "Meit on tässä kolme". Saivat röökinjämät ja niin tämä ennestää turpaan saanut jengi häipyi Helsingin lievään tihkusateeseen.

Seuraavan kerran tulee varmaan keikkaraporttia PMMP:n konsertista, joka sekin sattuu olemaan tällä viikolla.


Päivän biisi: Ismo Alanko - Tukahdutettu tango

"Älä kuljeta kättäsi pitkin mun reittäni,
ellet ole valmis kuolemaan kanssani.
Minä olen vakava, elämäni on takanani,
eikä multa puutu mitään mitä sä voisit antaa."

En vaan jaksanu poistuu tänään mihinkään ulos. En kerta kaikkiaan. Kun kerta kesälomakin alkoi eilen niin mihinkäs tässä ois tullu mennyksi. Neljä seinää ja musiikki <3

Huomenna sen sijaan otetaan ryhtiliike ja painutaan Akin (kulkenut täällä myös nimellä 'Nöyhtä') kanssa livelevyn äänityksiin Helsinkiin. Meillä nääs kävi mäihä. Suuresti kunnioittamamme artisti, Ismo Alanko, päivitteli Facebookissaan, että mies äänittää livelevyn ja nelkyt ekaa siihenJAsiihen osoitteeseen nimensä laittanut pääsee mukaan. Katsoin, että postaus on tullut 6 minaa sitten ja äkkiä soitto Ryytiläiselle että onko aikaa ja rahaa (15€). Asia luisti mukavasti ja pääsimme keikalle ja näin ollen mölyämään levyllekin.

Mutta tästä päivästä nyt on turha kirjotella yhtikäs mitään, turha päivä. Ehkä sitten tiistaina krapuloissani kerran keikan kulusta, mikäli meidän nimet nyt sattuvat sieltä vieraslistalta löytymään. Pessimisti kuittaa.

Tänään oli vihdoin se päivä jolloin raijattiin kaikki mua vastaan kääntynyt elektroniikka pois jaloista kuleksimasta. Sitähän tässä vuosien varrella onkin kertynyt...Lähtöpassit sai kaks kontti-tietokonetta, 2 näyttöä, parit näppikset, mikro, tulostin, 3 kasettimankkaa, levari, pari pölynimuria, televisio, videot ja 2 digiboksia. Huhhuh!

Kodin täydeltä elektroniikkaa!

Vaikka nyt en suurtakaan urakkaa tehnyt, niin se pieni fyysinen työ riitti ja sai meikäläisen hien virtaamaan solkenaan. Huonon kunnon piikkiin?

Kuin sattumalta mun työpäivä huipentu siihen, että kannettii arkkupakastia paikasta A paikkaan B. Hikihanat avautuivat jälleen. Oon käyny jo kaks kertaa suihkus tänään, nyt saa riittää! Kuivatkoon hiet huomisaamuun!

Päivän biisi: Leevi and the Leavings - Onnelliset


(PS. huomen alkaa kesäloman vika viikko, voi jee!)

On aika nostaa tämä pölyinen ja virttynyt Galleria takaisin keimeihin. Lähinnä noin niinku blogillisesti, ei kuvallisesti (koska enhän mä oo vanhentunu noista kuvista yhtään.)

Nostalgion tunnin lukien vanhoja päiväkirjamerkintöjäni ja siitä se kipinä lähti. Osittain myös siitä, että tämmönen turhanpäivänen kirjottaminen on hauskaa, joskin vain itselleni ei muille. Ja Galleria siksi, että Faceen ei mahdu ja blogin luominen on rasittavaa.

Joten kirjoitetaanpa tänne sitten. Jaa...mitäs tänään onkaan sattunut... no ei mitään ihmeempiä...

No jos skarppaan seuraavassa tekstissä sitten, koska nyt on myöhä, huomenna on töitä ja mulla on kuuma. Joten hei vaan, teidät heivaan.


Päivän biisi: Eput - Elämän tarkoitus

Sä katsot mua sängyn laidalla, et taida olla tiellä kaidalla.
Ja nyt jos puhun tunteista, pois housut revit punteista
ja valuutalle annat vastineen.
Vaan tuskin suuta avatuksi saan, oon sulle yksi ruutuun ruksi vaan.
Ei soimaa edes omatunto kun kyseessä on mieskunto.
Vai mihinkä mies joutuis lastineen?

Voi säälittävää, räävitöntä miestä!
Tuskin mikään täällä ilmaista oisikaan.
Ja muuten kuin märkänä hiestä,
hän miten itseään ilmaista voisikaan?

Tää elämä on liian haurasta kun työstän susta naista vaurasta.
Korvaani puhku, puhalla ja vaarojenkin uhalla
mä täytän sut kuin vaasin punaisen.
Sä katsot mua sängyn laidalla, mä jäljet yön taas peitän paidalla.
Ei hommat jääneet puolitiehen, lopussa kiitos seisoi. Miehen
musta teki jälleen apu naisen.

Tulihan se sieltä saatana!!!!

näin unta jossa Aki kerto, että sen mutsi oli ostanu sille Dr.Phil-juustoa. (mitä vittua?!? :DD)

Juhlistimme tossa Akin 17 vee-päiviä. Koulun jälkee mentiin Breezereille (tosin vaa minä, aki ja mukaan yhtynyt viltsu otettii) ja sit tultii junal ja bussil meille (aki, jenna, tia, netta, tea, perttu, minä ja jeppe) ja Alliki tuli sitte myöhemmin. Siinä sitte korkkailtii kuohuviinit ja hello kitty-kakut ja näin ikkään.

Saimme käyttöömme myös 2 salmarikossu-putelia jotka tulivat tarpeeseen. Wili pistäyty ja Viltsukin sitte myöhemmin. Tehtiin pari omaperäistä elämysmatkaa mäntsälän assoille. Olemme pettyneitä Akiin, joka ei käyttänyt syntymäpäivälahjojamme oikein. Tampoonit eivät olleet nenässä, stringit eivät olleet päässä ja kissanruokaakin maistoi vain lusikallisen. Jeppe ja Perttu sitten hoitivat sen pois päiviltä.

Meitsi teki ikävän sokkokaatumisen aitaantörmäyksen seurauksena ja mun paita repes. Sitte sain silmiini chilikastiketta ja näkö meinas mennä. Ja kuulemma suussani kävi myös käytetty (siis nenässä käytetty) tampooni. Mut muuten oli kyl ihan tykki-ilta taas, vaikkei mitää erikoista tehtykkään. Ollaa vähä tämmösii tylsii...