IRC-Galleria

RaskNaks

RaskNaks

, sisältää fenyylialaniinin lähteen

Selaa blogimerkintöjä

21 tapaa pilata vapaaTiistai 15.10.2013 16:45

Jos on liikaa vapaa-aikaa, voiko siihen kyllästyä? Ei kai sentään. Itse teen noin 20 tuntisia työviikkoja, mikä tarkoittaa, että vapaata on noin 4 päivää viikossa, mikä on paljo normaalille työläiselle. Ei sillä, en väitä suin surminkaan että olisin normaali, mutta silti. Alkaako vapaa-päivä-termistä kadota hohto jos niitä on liikaa. No, minulla on muutenkin vuorotyö, joten perjantai-lauantai-sunnuntai on kadottanut jo hohtonsa täysin. Vuorotyöläinen juo silloin kun pystyy!

Pitääkö tällaisesta asiasta valittaa? Kuitenkin olen vielä nuori ja asun toistaiseksi vielä himassa (katotaan josko ensi vuosi muuttaa tilannetta), joten vuokraan tai ruokakustannuksiin ei mene vielä rahaa, joten käytännössä koko palkka menee muutenkin niinkutsuttuun viihteeseen, joten ei kai minun pitäisi vielä valittaa. Kyllä siellä töissä ehtii homehtua sitten kun on oma kämppä alla ja pakko tienata perheelle leipää. Nyt voi vielä rellestää ja sanalla sanoa "elää" kun vielä on mahdollisuus ja kaiken lisäksi joka palkasta jää kuitenkin tilille sentään jonkun verran pohjaa, joten puilla paljailla ei tulevaisuudessa tarvitse kuitenkaan muuttaa.

Olkoon tämä se vaihe elämässä, jolloin ollaan aikuisuuden kynnyksellä ja huoleton teini-elämä on muuttunut vastuulliseksi teini-elämäksi. JOTEN en lähde valittamaan, että "tuplatkaa nyt saatana mun työtunnit" vaan olen kiitollinen, että on edes jotain työtä ja joku paikka mihin himasta voi välillä hypätä. Lanttuhan siinä sekois jos joutuis joka päivä himassa kyykkimään.

Ja ne inisijät, jotka eivät löytäneetkään tästä tekstistä otsikon mainitsemia viitteitä humoristiseen kotimaiseen elokuvaan "21 tapaa pilata avioliitto" saati sitten otsikon mainitseman numeromäärällisen verran erilaisia tapoja pilata vapaa, niin sanottakoon heille, että 21 tapaa pilata vapaa, on jokainen (1-21) miettiä vapaalla, onko liikaa vapaa-aikaa.

Sitten lähdin minä hullu EspooseenMaanantai 14.10.2013 19:20

Lauantaina Viltsu piti pienet pokeriturneet Espoossa, jonne junailin itseni pelko perseessä. Ja lähinnä sen takia, että junalla matkaaminen tai matkaaminen yleensä uusiin jännittää ja hirvittää kamalasti. Ja muutenkin kun on tällainen jännittäjä luonne ni sitä saa arkisetkin asiat aina kivan pikku jännityksen. Hyvä vai huono asia??

No kuitenkin jäin Pasilassa pois ja Ärrältä sain menovedet mukaan ja E-junalla Leppävaaraan ja Selloon, josta Viltsun autolla heille. Helppoa. Meidän lisäksi paikalle tuli viisi muuta henkilöä, kaikki Viltsun koulukavereita. Vaan eipä se haitannut, ihan mukava ilta hyvässä seurassa. Yöpyminen Espoossa ja sunnuntaina Viltsun kyydillä töihin.

Kevyet tuplaliksat tienattuani tuli Linda hakemaan minut heille, jossa paraikaa tätä turhaakin turhempaa tekstiä kirjoittelen. Katsoimme "kohutun" elokuvan V/H/S, ja totesimme "Meh". Eipä se niin kauhea ollut mitä ovat väittäneet. Ehkä katsomme kohta elokuvan "Painajainen Elm Streetillä 4", sekin varmaan pelottaa enemmän.

Maailmanlopun sushibaariLauantai 12.10.2013 01:09

Se oli outo autokorjaamo kaupungin laidalla, lähiön uumenissa.
Pitkulainen halli, jossa miehet kassan takana
puhuivat rahasta mittatilauspuvuissansa.
Kiemuraisen kujan toista puolta reunustivat romanttista illallista mainostava ravintola sekä pari viihtyisyyttään korostavaa viinibaaria.

Ajoin auton sisään, jätin mekaanikon hoidettavaks,
parin tunnin kuluttua lupasi sen palauttaa.
Valittelin nälkääni, mittatilauspukumiehet neuvoivat et lähellä
on mainio sushibaari.
"Kadun yli, oikealle, pienen puiston läpi.
Mäen päällä häämöttää idyllinen ruokakeidas" lauloi liukaskielisempi, vahanaama vaikeni.

Läksin muitta mutkitta
innoissani ideasta saada suussasulavia sushipalleroisia.
Katu oli vilkasliikenteinen, autot isoja.
Jokaisessa istui yksi murjottava kuljettaja.
Syöksyin tyhjään väliin, pääsin aurinkoiselle puolelle.
Jalkakäytävää ei ollut, kukaan muu ei kävellyt.
Löysin puiston, jossa kasvoi valtavia tammia,
olin vallan vaikuttunut maailmamme kauneudesta.

Vähitellen puisto muuttui metsäksi ja synkkeni.
Valo alkoi vähetä, ilta pimeni.
Nousin ylös risukkoista mäkeä, kun ensimmäiset vanhat rouvat
kännissä kuin käet huojuivat mua kohti kurkotellen kourillaan,
jotka kauhukseni huomasin paiseisiksi kauttaaltaan.
Vastaan vyöryi puoliks maatuneita äijiä,
ne naamat riekaleina heilutteli kädentynkiä.

Mielipuolet ulvoivat kuin viimeisissä orgioissa,
muotopuolet menninkäiset höyrysivät seonneina.
Joiltain näkyi pelkkä pää, muu ruumis liejuun vajonnut,
niin kuljin ohi parkuvien päiden hautakumpujen.
Viimeinkin näin määränpääni: räjähtäneen huvimajan
sammalten syleilyssä, köynnösten kätkemänä.
Mäen päällä retkotti maailmanlopun sushibaari
tyhjänä ja hylättynä niin kuin minäkin.

Tyhjänä ja hylättynä niin kuin minäkin...

Jos Helsinki on hetkisen kaunisKeskiviikko 09.10.2013 20:41

Eilen piipahdettiin Akin ja Jennan tulevalla Helsingin kämpällä vähä remppaamassa. Hienoa seutua, hieno asunto -omistusasunto. Kyllä Helsinki vaan on kaunis kaupunki, vaikkei sitä aina tahdo kaiken rosoisuuden läpi nähdäkään. Olen aina salaa ihaillut Stadia ja taas eilen ja tänään huomasin miksi.

Turha varmaan kertoakaan, että sukelsimme jälleen myös Helsingin yöelämään. Oli vaan varsin autiota vähän joka paikassa, tiistai on huono päivä. Su-ma on On the Rocksissa juomat halvempia ja keskiviikkona on Amarillossa (Armadillossa!!) karkkipäivä, mutta tiistaina ei oo yhtään mitään missään. Lisäksi pääsimme jatkamaan luetteloa meidän puoliksi ostamistamme tavaroista: suppilo, shottitikka ja dödö...

Aamulla tehtiin oikein villi päätös eikä jäätykään Kamppiin tai Forumiin hengailemaan normaalien teinien tyyliin. Sen sijaan sulauduimme mummu/pappa-massaan Kauppatorille hörppimään kaffet ja haukkaamaan munkkipossut. Mukavaa vaihtelua rutiineille ja näki taas sitä kauniimpaa osaa Helsingistä. Espan puistossa puolestaan kävelimme läpi Salattujen elämien kuvausten. Siellä oli taas Sebastianilla, Sergeillä ja Helenalla pahat mielessä...

Aki ja Jennan hypättyä junaan suuntasin Levykauppa Äxään tekemään ostoksia ja soitin myös lähistöllä asuvan Viltsun hetkeksi hengaamaan. Todistetusti krapulajuomana paras on Sprite.

"Helsinki on harmaa, kaikki tunnustavat sen,
mutta kuinka moni näkee kaikki sävyt harmauden?"

Päivän biisi: Haloo Helsinki! - Haloo Helsinki

Kaipaan sinne perkeleestiKeskiviikko 02.10.2013 19:23

Sain varattua vihdoin matkan Vironristeilylle. Minun lisäkseni hyttiin tulevat änkeytymään Viltsu ja Aki. Hauskaa tulee varmasti olemaan laivanbaareissa ja SuperAlkossa.

Ensimmäinen kosketukseni Viroon tapahtui vuonna 2009, kera Akin ja Jeepeen (löytyy täältä siitäkin blogi-merkintä). Matka oli mitä mainioin ja se oli se suuri ryyppyreissu jota tulemme muistelemaan lämmöllä vanhuuteen saakka (on jo nytkin muistettu useasti). Alottelut tapahtuivat tuona hienona vuonna Mikonkadun Armadillossa päättyen laivan baareihin ja sumeisiin tunnelmiin.

Aki pyrki aikaisemmin nukkumaan, mutta löysin tämän hytin edestä laivan käytävältä paita auki, rahat ja kortit ympärillään. Päästin Akin nukkumaan ja jatkoin Jp:n kanssa juomista pikkutunneille asti. Puolentoista tunnin yöunien jälkeen laivassa kuulutettiin, että matkustajilla on 15 minuuttia aikaa poistua laivasta. Skarpattiin mielemme ja hätisteltiin siivoja pois huoneesta ja ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa ulos paatista. Itse Vironmaan kokemus oli hirveä ja täynnä kylmyyttä ja oksentelua. Toivottavasti tulee olemaan nytkin!

Kakkosreissu tehtiin seuraavana keväänä porukalla minä, Aki, Linda ja Jenna. Teimme hienon ravintola-löydön nimellä 'Tommi's Grill' tai vastaava. Laadukasta ruokaa ja hinnat naurettavan halvat. Sinä kesänä käytiin vielä Lindan kanssa kaksistaan Halvan Alkoholin maassa oikein Viruhotellin kera.

Neljäs reissu piti tapahtua vuosi sitten isommalla porukalla, mutta risteily meni enemmän kuin syteen. Uusitut ikäraja-systeemit eivät sallineetkaan meidän lähteä, varauksista huolimatta. Multa henkilökohtaisesti meni hukkaan 2 risteilylahjakorttia ja yli satasen varausmaksu. Vaikka varauksessa ilmoitin (tietämättömänä uusista ikärajoista) kaikkien syntymäajat ei tätä silti noteerattu mitenkään. Vasta matkaa edeltävänä päivänä oli eräs ystäväni soittanut Silja Linelle, josta oli vastattu että "ette te minnekään risteilylle oo menossa". Kiva. Vitutus oli melkoinen, voitte varmaan kuvitella. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi ja yhtäkkiä meidän matka perutaankin. Tehtiin sitten baarikierros Stadissa Lindan, Jennan, Palen ja Tean kanssa, mutta eihän se ihan risteilyä ja menetettyjä rahoja saatika vitutusta korvannut.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus parin viikon päästä lähteä ensimmäistä reissua kunnioittaen Tallinnaan poikaporukassa ryybsryybs. Saa nähdä mitä vastoinkäymisiä nyt tulee vastaan....

Päivän biisit: Juice Leskinen - Eesti (on my mind)
Miljoonasade - Ikäväni Tallinnaan

Any maatio?Tiistai 01.10.2013 01:55

Minä tässä hei,

ompa tässä illanmittaan katsottu Lindan kanssa jos jonkinlaista animaatiota. Ootteko muuten huomannut miten kaikissa lasteohjelmien tunnareissa keskeisinä aihioina on "seikkailuun pyytäminen" ja "ystävyyden voima voittaa kaiken". Miettikää nyt! Tässäkö on ohjeet lapsille miten pitää käyttäytyä? Joku vieras mies pyytää seikkailuun ja aattelet, että voin hyvin mennä kun ystävyys loppujen lopuksi peittoaa pahan. Nooot!

Simpsonit on nähty niiiin sataan kertaa, mut ei se haittaa, sarja ei petä koskaan. Family Guyssa on omat hyvät ja huonot hetkensä, mutta kiva kattoa semmosia jaksoja mitä ei oo vielä puhki kattonu (toisinkuin edellä mainittu keltaisen perheen sarja).

Katsottiin myös hyvää parodiaa Yu-Gi-Oh! sarjasta alaotsikolla 'The Abridged Series', jossa annetaan kaikille animeklisheille ja animointivirheille huutia ja rikotaan neljättä seinää oikein urakalla. Suosittelen.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä katsottiin parin jakson verran Pokémonia ja todettiin, että ennen oli kaikki paremmin. Juonet ovat silkkaa toistoa (ollu jo monta sataa jaksoa), uudet poket on ikävystyttäviä lässynlää-kaiffareita ja hahmojen luonteet on jämähtänyt kultaiselle 90-luvulle. Joskin, JOSKIN, täytyy antaa plussaa Rakettiryhmäläisten (kyllä, puhun kuin olisin hc-pokemonfanittaja kolmannessa sukupolvessa!) äänet olivat kaudella 7 jälleen alkuperäiset monien vaihtoehto määkijöiden jälkeen.

Mutta nyt jatkamme Lindan kanssa tutkimuksia, joten parhaita maanantai-illan jatkoja teille kaikille animaation suur- ja vähittäiskuluttajille.

Uinu, uinu murmeliniSunnuntai 29.09.2013 16:47

Eilen päästiin taas viettämään hassunhauskaa leffailtaa Keravalla nelistään. Minä, Linda, Jenna ja Aki kokoonnuttiin ehkä jopa viimeistä kertaa Keravan asuntoonsa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Kerrankin oli sivistynyt meininki ja ruuat oli mitä melkoisimmat: patonkia, viinirypäleitä, juustoja, salsapullia, tuorejuusto-pekoni-lihamöhkäleitä, chilisalaattia, omenaa, karkkia ja pähkinöitä kera puna- ja valkoviinien. (Joo oli pakko laittaa listaa, kun oli niin maistuvaa.)

Leffavalinnat olivat tälläkertaa Uinu, uinu lemmikkini sekä Päiväni murmelina. Ensimmäinen oli tuttua Kingiä hyytävällä tunnelmassa ja toinen taas mielestäni turhan vakavasti toteutettu ja 'töks'-loppuinen "komedia". Kyllä se Space Jam vaan olis ollu paljo parempi...

Ainoa miinus illassa oli Revanssin ammattitaidottomuus ja jonkinasteinen töykeys. Kiitos Sukula! Joskaan ei pidä unohtaa pientä Elma-kissaa, joka jälleen kerran piti huolta siitä, että hänet huomioidaan myös yöllä; kissa nimittäin kaateli tyhjiä tölkkejä, maukui, pomppi päällä ja puri minua nännistä.

No, tämä merkintä oli taas tätä 'mitä eilen tapahtui'-sarjaa. Huomenna taas pitkästä aikaa töitä tekemään ja ens viikonlopuksi vuoden viimeiselle mökkireissulle, joskaan ei poikain kanssa, se säästetään sitten ensivuoden lämpimille ilmoille.

Päivän biisi: Bitch Alert - At the Cinema

Perinteiden pitopalveluKeskiviikko 25.09.2013 18:48

Nythän on ollut niin, että me "poikain" kanssa olemme vuodesta 2009 asti käyneet meidän mökillä Jämsässä viettämässä legendaarista, äijämeinikipainotteista Suomirock-viikonloppua, ja vieläpä aina kahdesti vuodessa. Viikonlopuista on jäänyt aina positiivisia muistikuvia, iso nippu inside-läppää ja mahtavaa mökkieloa hyvässä seurassa käteen. Minä ja Aki olemme vanhoja konkareita mökkeilyssä, sillä olemme olleet mukana jokaisella reissulla, kolmas osapuoli on vaihdellut aina pääsemisen mukaan. Jeepee nyt on ollut pois laskuista sattuneista syistä jo pidemmän aikaan, Perttu puolestaan käväisi kesäkuussa kanssamme ryypiskelemässä ja Viltsu puolestaan on ollut mukana yleensä vuoden toisella turneella, syksymmällä.

Nyt kuitenkin kohtalo puuttui peliin. (hei hienoa, tässä vaiheessa tekstiä alkoi sataa lunta...) Viltsulla on ollut jos jonkinmoista sairautta tässä lähiaikoina ja niin vaan kävi, että hän tuli nytkin kipeäksi. Luvassa olisi 10. kerta mökillä ja sitä myöten ryyppäämistä tuplasti enemmän, eikä se oikein käy hänen antibioottikuurilleen. Perinteeseen tulee särö. Pohdinnan alla onkin menemmekö Akin kanssa kahdestaan mökille, joka nyt venyisi jo lokakuun puolelle. Yhtä hauskaa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä kolmas osapuoli on yleensä ollut tärkeä tekijä, jo pokeripeliäkin ajatellen. Toisaalta sen tietää, että mökillä tulee olemaan aina hauskaa, vaikka se kolmas inside-vitsin puhkikuluttaja puuttuisikin.

Mutta perinteet velvoittaisivat menemään. Kauhuvisioni on, että jos nyt ei mennä, se saattaa jäädä menemättä seuraavana ja sitä seuraavanakin kertana. Onko se vanhuutta vai laiskuutta? Vai onko meillä kenties liian pieni ystäväpiiri..? Toisaalta jos mökille on "pakko" mennä 2 kertaa vuodessa niin onko se enää edes hauskaa. Minkä tahansa hauskan voi vesittää sillä, että siihen lisää sanan "pakko". Alkukesästä oli puhe jopa kolmesta kerrasta, mutta nyt jopa 2 tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Jäämme siis odottamaan ensi viikkoa ja sen kujeita. Itse olen valmis lähtemään, vaikka ilmat onkin viilennyt jo hyiselle tasolle. Eihn mökkireissua mikään voi pilata, hauskaa on oli tilanne mikä hyvänsä. Eräänäkin vuonna kahden tunnin menomatka venyi yli viiteen tuntiin teknisistä syistä, mutta hauskaa silti pidettiin, vaikka ensimmäinen alkoholipainotteinen päivä jäikin varsin lyhyeksi. Aikaa näyttää mitä ensiviikko tuo tullessaan.

TÄMÄ TEKSTI ON OMISTETTU KAIKILLE SUKUPUUTTOON KUOLLEILLE ELÄINLAJEILLE!

PS. Hörhö muutti takas.
PPS. Bitch Alert on hyvä bändi.

Levoton taloLauantai 21.09.2013 02:07

Vihdoinkin Herra Hörhö alakerrasta muutti pois! Hörhön huumesekoilut ja Frederikin kuuntelu yli sallituilla desipeleillä on aiheuttanut häiriötä jopa minulle, joka yleensä en häiriinny mistään. Ja on samainen herra haettu useaan otteeseen ambulanssilla pois ja onpa poliisi ja paloautokin käväissyt hänellä kylässä.

Joskin Herra Hörhön muutto ei ollut sieltä tavanomaisesta päästä. Mies oli nimittäin mitä ilmeisimmin saanut häädön ja jättänyt nämä useat häätöilmoitukset noteeraamatta. Tänään tullessani kotiin oli hänen asuntonsa irtaimisto siroteltuna rappukäytävään ja talon oven eteen. Hyvä että mahtui ees sisään! Ilmeisimmin viranomaiset olivat tyhjentäneet asunnon ja vaihtaneet lukot Hörhön ollessa päiväseikkailuissaan.

Vielä kun saisi täältä päiväkänneilevän juoppopariskunnan, hatunnoston arvoiset subbarit omaavan teinihäirikön, kirmailevan ja säikyttelevän lapsikatraan ja lievästi kehitysvammaisen lihavan mummelin pois täältä, niin johan kohenisi tämänkin kerrostalon yleisfiilis, jonka meno muistuttaa joskus liikaakin Salattuja eläimiä.

SyysmasennusPerjantai 20.09.2013 00:10

Perinteinen syysmasennus on alkanut! Ei huvita mikään, väsyttää ja ulos pitää kohta pistää jo jotain muutakin kuin T-paita. Ensimmäisen kerran syksy iski minuun tänään. Aamulla heräsin sikeästä unesta kellonsoittoon, olin väsynyt koska ulkona oli pimeä ja aivoni uskottelivat minulle, että on yö. Töissä oli ihan tyhmä päivä; väsytti ja nälätti ja vitutti. Kotona on tylsää ja angstista. Ulkona on kylmä ja pimeää. Hyi että! Ens viikolla on luvattu jopa lunta tulevan. Se lienee tosin meteorologien keskenäistä läppää...

Mennyt kesä on ollut mahtava, paras pariin vuoteen. Kuitenkin ajatus siitä, että vasta kahdeksan kuukauden päästä koittaa seuraavat lämpimät kesäpäivät saa mielen maahan. Ja älkäähän huolestuko, tämä ei ole mitään syvää depressiota vaan pelkästään pieni purkaus harmituksesta, että kesä loppuu. Onhan syksyssä jotain hyvääkin: esim. kauniit värit ja tietoisuus siitä, että on parituhatta muutakin, jotka voivat hakea sympatiaa ripittäytymällä syysmasennuksestaan.

Huomenna pitää muistaa ostaa sukkia!