IRC-Galleria

Paljon on minun elämääni lemmikinosto aikeita mahtunut. Koiraa ja kissaa olen lähinnä tahtonut, mutta tässä parivuotta sitten iski käärme-kuume, joka kuitenkin meni ohi vuodelevolla ja alkoholilla. Jopa sauvasirkkoja on meidän talouteen ollut joskus ysäriaikaan tulossa. Mikähän järki siinäkin ois ollut? Ne kun toimivat metodilla: osta yksi, saat 200.

Nyt kuitenkin viimeaikoina lähinnä sydäntä on ollut oman kissan hankinta. Oma pieni karvapallo nurkkiin pyörimään, mikäs sen mukavampaa! :) Kohta kolme vuotta minun kissakuumetta edistänyt Linda omaa kotonaan kolme kissaa. Tällä ajalla on pakostikin kiintynyt (jopa) niihin ja oppinut yhtä sun toista kissoista. Akin ja Jennan kissaparivaljakko on myös edistänyt asiaa pahasti.

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kissanhan minä hommaan. Se ei kuuleman mukaan ole erityisen vaikeaa (edes minun kaltaiselle tahvolle) ja siitä riittäisi iloa ja seuraa. Ei tietenkään Lindaa enemmän, mutta...kuitenkin... Joten joko hommaan kissan hetimiten ja pikimmin tai sitten maltan kuumeeni ensivuoteen, jolloin rupeamme todella metsästään yhteistä kämppää Lindan kanssa. Eiköhän olisi jo aika muuttaa pois kotoa?

Ikuinen kamppailuni kissojen ja koirien välillä päättyy kissojen voittoon, sillä vaikka koirat ovatkin paaaaljon seurallisempia ja niin sanotusti lojaalimpia on kissojen luonne kuitenkin paljon arvostettavampi. Koirat yleensä tekevät mitä ihminen käskee, mutta kissatpa eivät alistu sellaiseen; ne tekevät jos niitä huvittaa. Niitä ei kyykytetä ja silti välillä hekin hellittävät arvokkuuttaan ja kaipaavat huomiota. Mikä mainio otus!

Päivän biisi: Juice Leskinen - Klovni heittää veivin

Taas kirjoittelen elämäni tapahtumista vähän niin kuin perästä päin. (ja voitte vaan miettiä kuinka hankalaa se on kirjoittaakaan perästä päin, höh höh).

Viime lauantai oli taas vaihteeksi vähän aktiivisempi päivä. Muita odotellessani Helsingissä sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni uudet farkut ja siinä sivussa hienon ruutupaidan. Tai siis no, tätini ne kyllä oikeastaan maksoi, se ryökäle! Kun muita ei vieläkään kuulunut, kulutin aikaani Amarillossa, On the Rocksissa ja Molly Malonesissa. Siis ihan vaan yksillä...

Sitten Lindan, Jennan ja Akin saavuttua lähdimme illallistamaan ravintola Perhoon, jonne Jennakin aikanaan singahtaa työharjoitteluun. Ruoka oli mahtavaa, kerrassaan mainiota (vaikka olenkin huono käyttämään synonyymeja ja sivistyssanoja, uskonette ruoan olleen hyvää). Kaiken lisäksi päästiin vähän halvemmalla ;)

Vatsat täysinä kiisimme sateessa Kampin yläkertaan keilaamaan. Väsyneet leidit eivät jaksaneet sen pahemmin tutustua keilailun jälkeen Helsingin yöelämään, mutta me Akin kanssa jatkoimme jo hyvän aikaa sitte aloitettua tutustumistyötä. Tällä kertaa löysimme itsemme Havannasta.

Sunnuntaina oli aavistuksen huono ja maanantaina vielä huonompi. Vatsataudin paholainen pääsi yllättämään ja vielä...ei, ei, en sano perästä päin :P ja vielä kuumeen kera. Olin varmaan jotain 6-7 tuskaista tuntia valveilla koko päivänä. Onneksi Linda tuli parantelemaan minua seuraavana päivänä, eli lämmittämään glögiä ja hakemaan kiinalaista. Nyt pitkät vapaat päättyvät ja arkinen aherrus voi taas alkaa, vain loppuakseen taas jo kohta.

Helsingissä aloitti perjantaina uusi ravintola nimellä "Open Bar Club and Lounge", jonka pääpointtina oli se, että baariin sisäänastuja maksaa baariinpääsystä 50€ ja saa juoda niin paljon kuin maha vetää ja maksa kestää koko iltana. Tottakai Laholeuat, soppaluut ja päiviräsäset hyppäsivät heti soihtujen ja hiilihankojen kanssa baaria vastaan ja kielsi nämä oikeudet. Nyt baari toimii samalla 50€ sisäänpääsy-periaatteella ja ilonpitäjälle ojennetaan 20 drinkkilippua kämmeneen. Hyvä tämäkin, en usko että ainakaan itselläni menisi yli kahdenkymmenen juoman jos on oikein juomaan menossa. Ja tottakai sinne voi mennä istumaan iltaa jo hyvissä ajoin ja tissutella hissukseen. Täytyypä mennä käväsemään joskus.

Itse vierailin viikonloppuna toista kertaa kansanedustusaatelimme suosimassa Storyvillessä. Hyvä paikka sekin, joskin oltiin aivan varmasti nuorimmat koko ravitsemusliikkeessä ja yläkertaan vessaanmeno koitui kohtaloksi kun alastullessa jouduinkin ostamaan lipun 13 eurolla. Aki perhana välttyi tältä! Joka tapauksessa meininki oli kova ja jazz-musiikki ei ole ikinä kuulostanut niin hyvältä kuin tuon käppänöiden jazz-retkujen soittimista. Kerrassaan mainio ja turhan unohdettu musiikin kenttä.

Vielä jatkoa muutamasta blogimerkinnästä taaksepäin, tuohon Youtube-asiaan liittyen siis. Nyt rakas palvelumme ilmoitti, että en saa enää sivulle ilmoituksia uusista kommenteista vaan ne katoavat Google Chrome-sivuston uumeniin. Voi kiva!

Päivän biisi: Miljoonasade - Miljoonasade

Voi kuinka aika vieriikään!

Palataan ajassa vuosi taaksepäin... Silloin Old Story-baari tarjosi hyvää juomaa ja hyvää musiikkia erään tutun toimesta. Baarissa olin Lindan, Akin, äidin ja tädin seurassa, varsin sekalaisessa seurassa siis. Enoni tyttö, Anni syntyi samana iltana. Uusi serkku oli putkahtanut maailmaan. Nyt tuo samainen tyttö jokeltelee ja koettaa jo kovasti kävellä, nauraa minun hassuille ilmeille ja paijaa sekaista tukkaani.

Tänään menemme samassa porukassa (-Aki) tuon sydämensulattajan 1-vuotis syntymäpäiville. Jee! :)

Illalla painumme Helsingin ihmeelliseen maailmaan, minä Akille uuteen kämppäänsä ja Linda Tavastian halloween-pippaloihin ja kohtaamme sitten myöhemmin jossain Stadissa. Mukava päivä on siis tiedossa samalla nautiskellen Alangon uudesta runsaasta julkaisusta. Ah!

Päivän biisi: Ismo Alanko - Pimeydestä

Reilun vuoden verran minua on sapettanut YouTuben todella epäkäytännöllinen yhteistyö Google-palvelun kanssa. Itselläni on nyt 6 eri kanavaa Tubessa (joista tosin kahdessa olen vain osallisena) ja aktiivisesti käytän kolmea.

Alunpitäen on minun ja Youtuben suhde takkuillut kun piti ensin luoda gmail-tili ennen kuin pystyi luomaan tubekanavan. Minä sitten suutuspäissäni loin erilaisia Gmail-sähköpostiosoitteita että pääsen nopeasti itse asiaan: käyttämään youtubea. Sähkäriosoitteet olivat tyyliin "paskasaatana@gmail.com" ja "paskahelvettisaatana@gmail.com" mitä toivottavasti alleviivaa ärtymykseni kyseistä palvelua ja sen monimutkaisuutta kohtaan. Salasanoista en jaksanut välittää.

Sitten tuli se (koska nyt tulikaan), että Youtubeen pääsee ainoastaan laittamalla sähköpostiosoitteen, eikä accountti enää riittänytkään. Minä sitten paniikissa etsiskelin kaikin mahdollisin keinoin noita hätäisesti tekemiä sähköpostiosoitteita ja salasanoja, mutta tuloksetta. No, kuinka ollakaan pitkällisen arvailun jälkeen sain kuin sainkin arvattua yhden sähköpostiosoitteeni ja pääsin taas kirjautumaan tubeen.

Nyt kokoajan sisäänpääsyäni estävät eri "Käytä Chrome-sisältöäsi kaikilla laitteilla" ynnä muut hauskat hoxit ja pyydetään laittamaan tietoturvaa suojaavaa puhelinnumeroa ja näin. Että pitää yksinkertaisista asioista tehdä niin perin vaikeita! Lisänä vielä se, että se postilaatikko on siirretty Jumalan selän taakse, kun ennen se oli etusivulla. Sitten kun sinne joskus harvoin löytää niin on tullut 26 kommenttia ja pari yksityistä!

Saisivat tehdä karvalakki Youtuben meille tavallisille ihmisille, joille ei oo niin suurta väliä, jos joku nyt pääsee meikäläisenä kirjautumaan tai meille, jotka eivät halua solmia avioliittoa Google Chromen tai minkään muun kanssa. Ei kun hetkinen, tästähän on tehtykin jo karvalakkimalli ja sitä kutsutaan VHS-kasetiksi. Ei muuta kun kasetti sisään ja video lähtee pyörimään! So simple!

Päivän biisi: Zen Café - Ja mulle nauraa variksetkin

Tää oli yks niistä vapaapäivistä, jolloin teksti viesti töistä herätti minut. Koittivat saada minua tulemaan töihin, peräti viidellä viestillä. Koska sain viettää kuitenkin viettää pitkästä aikaa vapaan yksin himassa, en tarttunut työmahdollisuuteen. Laittasivat perkele sitten enemmän työvuoroja ni ei tartte vaparina soitella, saatana!

Lauantaina olimme juhlimassa Tötsy-Tetsun synttäreitä Järvenpään kehutussa yöelämässä. Pienessä tyttöporukassa juhlittiin rauhallisesti, sillä seuraavan päivän työt rajoittivat huomattavasti juomista. Viime kerta darrassa oli nimittäin yhtä tuskaa. Mukana oli Tötsyn lisäksi Linda, Tia, Netta ja (Vodka-)Ode. Vanha jengi, uudet kujeet. Täytyy ottaa joskus uusix suuremmalla alkoholimäärällä ja porukalla. Ehdottomasti.

Loppuun vielä pieni mainospala. Kuten joistakin aikaisemmista blogi-merkinnöistä on käynyt ilmi olen harras musiikinharrastaja ja jopa tehnyt omia biisejä. Parina viime vuonna olen äänittänyt omista biiseistä ns. "demoversioita". Koska vastaan itse sävelien ja sanojen lisäksi kaikista soitoista ja äänityksestä, ei jälki ole hääviä, mutta sainpahan omia tekstejäni nettiin asti sentään. Biisit ovat elävää elämääni vuosilta 2009-2012, olkaa niin hyvä:

http://www.mikseri.net/artists/kapuzzino.142281.php

Huomenna riennän muuttoavuksi Akille ja Jennalle välille Kerava-Helsinki. R.I.P. PMMP

Päivän biisi: Zen Café - Tyttö on romuna

Yees, netti toimii taas!! Melkein viikko ilman nettiä, aikamoinen saavutus. (miinus kännykällä ja kirjastossa käynnit). Tässä tekstissä kerron ratkiriemukkaasta Tallinnan-matkastamme, jonne lähdimme tiistaina Viltsun ja Akin kanssa.

Ilta aloteltiin mukavasti Amarillossa ja siinä Rautsikan olutbaarissa ja lähdimme sompailemaan Katajanokalle jalkaisin. Pienen kiertelyn ja ylimääräisten lenkkien jälkeen saavuimme satamaan ja pääsimme laivaan. Pienet alottelujen jatkumot hytissä ja sitten ryntäsimme laivan pubiin. Alottelujuomana toimi Breezerin lisäksi siittiön muotoinen kermalikööripullo (kaikkee ne keksii!).

Saimme kuitenkin pettyä laivan yöelämään, jossa Kari Vepsä tahditti vanhemman väen tunnelmaa. Muuta nuorisoa ei oikein ollut, mitä ihmettelimme. Tiistaipäivä ehkä oli, mutta luulisi nyt, että sinne olisi pari nuorisoporukkaa syyslomallaan eksynyt...mutta ei. Sehän ei tietenkään humalaa estänyt vaan pämppäsimme aina yli kolmeen asti.

Herätys 06:30 tuhannen krapuloissaan. Viltsu oli aivan pois pelistä, minä siinä välissä ja Aki lähti laivasta paremmilla oloilla. Tunnin hohhailun jälkeen ja kaljakärryä kantavan Arjen Sankarin laatoitusoperaation jälkeen, lähdimme terminaalista keskustaan. Huono olo +märkä, pimeä ja tuulinen Viro ei tehnyt aamusta mitään herkkua. Jotenkin saimme kuitenkin aikamme kulumaan, istuen eri ruokapaikoissa ja ostoskeskusten penkeillä ja tietysti harhailemassa kaupungilla. Hyh, mikä reissu.

Super-Alko tottakai kuului asiaan, mihin minun toimestani jäi peräti 134 euroa. Nyt muuten viina riittää. Kantamoiset ilmaisen kyydityksen avulla terminaaliin ja sitten vielä hotkaisemaan jotain pientä purtavaa keskustaan. Sanoisin, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta onnistunut reissu! Ei mitenkään ihmeellinen, mutta hauska ja antoisa.

Jumalauta. Ei helvetti.

Jos on liikaa vapaa-aikaa, voiko siihen kyllästyä? Ei kai sentään. Itse teen noin 20 tuntisia työviikkoja, mikä tarkoittaa, että vapaata on noin 4 päivää viikossa, mikä on paljo normaalille työläiselle. Ei sillä, en väitä suin surminkaan että olisin normaali, mutta silti. Alkaako vapaa-päivä-termistä kadota hohto jos niitä on liikaa. No, minulla on muutenkin vuorotyö, joten perjantai-lauantai-sunnuntai on kadottanut jo hohtonsa täysin. Vuorotyöläinen juo silloin kun pystyy!

Pitääkö tällaisesta asiasta valittaa? Kuitenkin olen vielä nuori ja asun toistaiseksi vielä himassa (katotaan josko ensi vuosi muuttaa tilannetta), joten vuokraan tai ruokakustannuksiin ei mene vielä rahaa, joten käytännössä koko palkka menee muutenkin niinkutsuttuun viihteeseen, joten ei kai minun pitäisi vielä valittaa. Kyllä siellä töissä ehtii homehtua sitten kun on oma kämppä alla ja pakko tienata perheelle leipää. Nyt voi vielä rellestää ja sanalla sanoa "elää" kun vielä on mahdollisuus ja kaiken lisäksi joka palkasta jää kuitenkin tilille sentään jonkun verran pohjaa, joten puilla paljailla ei tulevaisuudessa tarvitse kuitenkaan muuttaa.

Olkoon tämä se vaihe elämässä, jolloin ollaan aikuisuuden kynnyksellä ja huoleton teini-elämä on muuttunut vastuulliseksi teini-elämäksi. JOTEN en lähde valittamaan, että "tuplatkaa nyt saatana mun työtunnit" vaan olen kiitollinen, että on edes jotain työtä ja joku paikka mihin himasta voi välillä hypätä. Lanttuhan siinä sekois jos joutuis joka päivä himassa kyykkimään.

Ja ne inisijät, jotka eivät löytäneetkään tästä tekstistä otsikon mainitsemia viitteitä humoristiseen kotimaiseen elokuvaan "21 tapaa pilata avioliitto" saati sitten otsikon mainitseman numeromäärällisen verran erilaisia tapoja pilata vapaa, niin sanottakoon heille, että 21 tapaa pilata vapaa, on jokainen (1-21) miettiä vapaalla, onko liikaa vapaa-aikaa.

Lauantaina Viltsu piti pienet pokeriturneet Espoossa, jonne junailin itseni pelko perseessä. Ja lähinnä sen takia, että junalla matkaaminen tai matkaaminen yleensä uusiin jännittää ja hirvittää kamalasti. Ja muutenkin kun on tällainen jännittäjä luonne ni sitä saa arkisetkin asiat aina kivan pikku jännityksen. Hyvä vai huono asia??

No kuitenkin jäin Pasilassa pois ja Ärrältä sain menovedet mukaan ja E-junalla Leppävaaraan ja Selloon, josta Viltsun autolla heille. Helppoa. Meidän lisäksi paikalle tuli viisi muuta henkilöä, kaikki Viltsun koulukavereita. Vaan eipä se haitannut, ihan mukava ilta hyvässä seurassa. Yöpyminen Espoossa ja sunnuntaina Viltsun kyydillä töihin.

Kevyet tuplaliksat tienattuani tuli Linda hakemaan minut heille, jossa paraikaa tätä turhaakin turhempaa tekstiä kirjoittelen. Katsoimme "kohutun" elokuvan V/H/S, ja totesimme "Meh". Eipä se niin kauhea ollut mitä ovat väittäneet. Ehkä katsomme kohta elokuvan "Painajainen Elm Streetillä 4", sekin varmaan pelottaa enemmän.

Se oli outo autokorjaamo kaupungin laidalla, lähiön uumenissa.
Pitkulainen halli, jossa miehet kassan takana
puhuivat rahasta mittatilauspuvuissansa.
Kiemuraisen kujan toista puolta reunustivat romanttista illallista mainostava ravintola sekä pari viihtyisyyttään korostavaa viinibaaria.

Ajoin auton sisään, jätin mekaanikon hoidettavaks,
parin tunnin kuluttua lupasi sen palauttaa.
Valittelin nälkääni, mittatilauspukumiehet neuvoivat et lähellä
on mainio sushibaari.
"Kadun yli, oikealle, pienen puiston läpi.
Mäen päällä häämöttää idyllinen ruokakeidas" lauloi liukaskielisempi, vahanaama vaikeni.

Läksin muitta mutkitta
innoissani ideasta saada suussasulavia sushipalleroisia.
Katu oli vilkasliikenteinen, autot isoja.
Jokaisessa istui yksi murjottava kuljettaja.
Syöksyin tyhjään väliin, pääsin aurinkoiselle puolelle.
Jalkakäytävää ei ollut, kukaan muu ei kävellyt.
Löysin puiston, jossa kasvoi valtavia tammia,
olin vallan vaikuttunut maailmamme kauneudesta.

Vähitellen puisto muuttui metsäksi ja synkkeni.
Valo alkoi vähetä, ilta pimeni.
Nousin ylös risukkoista mäkeä, kun ensimmäiset vanhat rouvat
kännissä kuin käet huojuivat mua kohti kurkotellen kourillaan,
jotka kauhukseni huomasin paiseisiksi kauttaaltaan.
Vastaan vyöryi puoliks maatuneita äijiä,
ne naamat riekaleina heilutteli kädentynkiä.

Mielipuolet ulvoivat kuin viimeisissä orgioissa,
muotopuolet menninkäiset höyrysivät seonneina.
Joiltain näkyi pelkkä pää, muu ruumis liejuun vajonnut,
niin kuljin ohi parkuvien päiden hautakumpujen.
Viimeinkin näin määränpääni: räjähtäneen huvimajan
sammalten syleilyssä, köynnösten kätkemänä.
Mäen päällä retkotti maailmanlopun sushibaari
tyhjänä ja hylättynä niin kuin minäkin.

Tyhjänä ja hylättynä niin kuin minäkin...