Olin hallilla töissä taas pitkästä aikaa. Tuli nostalginen olo, kävin siellä kuitenkin viikottain melkein kaksi vuotta. Samalla huomasin, ettei kiinnosta enää. Siellä on ylimeikattuja kireitä vinosti hymyileviä tyttöjä töissä, enkä jaksa enää piitata siitä mitä ne minusta ajattelevat. Siellä on hölmönoloinen pomo, joka tykkää pompottaa niitä tyttöjä ja suoda niille huomiotaan, mikä on loppujen lopuksi aika huvittavaa. Aikoinani pelkäsin menettäväni sen työn ja olin stressaantunut kaikesta, mikä meni pieleen. Nyt olin vain tuuraamassa ja ajattelin, että oho, löinpäs kassaan väärän tuotteen, ihan sama, ei voi mitään.
Kirjoittaminen sujuu hyvin, juttua ja ideoita irtoaa koko ajan. Tarvitsisin vain enemmän aikaa, pitää oppia priorisoimaan ja sanomaan: "en ehdi, koska kirjoitan." Se vain tuntuu vähän hölmöltä, niin kuin sanoisi: "en ehdi, pitää kaivaa vaikkua vanupuikolla korvista." Mutta sitä minä haluan tehdä, ei siitä mihinkään pääse.
Ensi viikonloppuna kuvaamaan leffaa.