...tai sitten ei. Joka tapauksessa, joskus suunnattomasti väsyttää vastata ihmisten kysymyksiin "mitä vikaa Boogiessa muka on?" Kovinkaan tyhjentävä vastaus ei ole - eroahdistus. Sehän on tämän ajan muotisana, jokaista aktiivista tuhoavaa koiraahan kutsutaan eroahdistuskoiraksi. Inhoan sitä sanaa, mutta olisiko parempi sanoa "hermorakenteeltaan täysin mätä koira". "Oletko luonnetestannut sen tai vienyt ongelmakoirakouluttajalle?" Kyllä, on luonnetestattu. On todella kiltti ja tottelevainen koira, juu kyllä. Elämä Boogien kanssa periaatteessa toimii tällä hetkellä, enkä koe tarvetta ongelmakoirakouluttajalle.
Huonostakin koirasta voi tehdä tottelevaisen, mutta se ei muuta tosiasiaa mitä löytyy pään sisältä. Pysyvästi vakaata ja hyvää koiraa ei huonohermoisesta mitenkään saa. Mikä tahansa pieni muutos elämässä saa junan taas raiteiltaan ja sitten taas suurella vaivalla saadaan tilanne hallintaan.
Olen dobermanni,
päästä vajaa.
Oravat päässäni
pitää majaa.
Tää ei oo pilaa,
nehän on tiellä
eikä oo tilaa
aivoille siellä.
Pois häädän
kunhan sätkien
vain säädän.
Tyhjää mätkien.
Jyrsijää ole ei.
Eroahdistus
järjen täysin vei.
Eroahdistus!
Vikinää kitinää...
Älä kysy enempää...
piippausta pihinää...
jaksa en selittää!