Huomasin huoltsikalla hylätyn pappatunan.
Aloin elämään kadotettua nuoruuttani ja päräytin moopedilla lähimmälle metsätielle.
Vauhti oli hurja mutta penkki tuntui jotenkin epämukavan muhkuraiselta.
Päätin pehmentää penkkiä muutamalla sadalla muikealla pierulla.
Noin tunnin ajon jälkeen paikallinen poliisi viittoi minut tien sivuun.
Tunsin outoa liikehdintää pakaroissani ja pelkäsin vanhojen pukamieni tehneen come backin, mutta ihme ja kumma sus siunaa!
Persaukseni alta pilkotti Pekko Aikamiespojan vähemmän iloinen mutta sitäkin ruskettuneempi lärvi!
Vittuuntuneen oloinen Pekko alkoi itkeä tihurtaa sinivuokoille että oli ollut huoltamassa mopoaan, kun yhtäkkiä joku oli hypännyt päälle ja vienyt Pekon mopoineen päivineen.
Tarkkakorvaiset poliisit eivät Pekon paskapuheisiin uskoneet vaan pamputtivat siniseksi siihen paikkaan.
Minulle toivottivat turvallista matkaa ja Pekko lähti kuudeksi vuodeksi lusimaan liikenteen vaarantamisesta ja virkavallan halventamisesta.
Eivät tainneet miliisit kuulua Koivusalo-Funclubiin.
Pitäisiköhän minun hankkia rillit tai ainakin tutkituttaa mun perse?
Ihmisen suussa kun elää vaikka mitä pasiliskiä...