Katsoin Mamma Mian! Kyseessä on näytelmästä muokattu elokuvamusikaali, jossa näytetään elämästä sellainen puoli, joka ei liity työntekoon tai ahertamiseen, luonnollisiin tragedioihin ja niiden kohtaamiseen eikä yleiseen olemassaoloa käsittelevään angstailuun. Musikaalin tarkoituksena on kertoa, että joskus on kivaakin ja toisinaan myös nautitaan. Nurjatkin puolet voi nähdä toisessa valossa eikä kaikki ole aina niin vakavaa. Elämään kuuluu spontaanisuus, hedonistiset piirteet ja se hetki, joka on mahdollinen vain jos sitä ei analysoi.
Itken musikaalissa siksi, että se on pelkkää tunnetta ja siksi täynnä hetkeä. Musikaalin näkeminen on varmaan henkilökohtaisesti lähimpänä taiteellista kokemusta, johon koskaan pääsen. Kerrankin en koe tarvetta analysoida jokaista mahdollista elokuvan sisältöön tai sen katsomiseen liittyvää tuntemusta tai ajatustani vaan kykenen irrottautumaan tuosta jatkuvasti läsnä olevasta suojamuurista ja olemaan neiti-ihminen vailla realiteetteja.
Uusimmat blogimerkinnät
- Joker...I want to have your baby...tai miten... 04.10.
- Colours - mauton, hajuton ja väritön kiks... 09.09.
- Vi ses på Wasa Universitet! 30.08.
- Mä vaan tallaan ristikan raittia 25.07.
- Abba on muutakin kuin silli 21.07.
- Mun frendi 04.04.
- Jatkuvuus ja ennustettavuus 12.02.
- Mitä 23 vuodessa voi saada aikaan? 15.12.
- "Herran kunto on sellainen että nyt ... 15.10.
- Raksalle vai portsariksi 03.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
-
▼
2008 (7)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ syyskuu 2008 (1)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (14)
- ▶ 2006 (19)
- ▶ 2005 (7)