IRC-Galleria

Nukahdin yöllä yhdeltä, joka on ennätysaikaisin minulle. Tämän vuoksi pääsin myös heräämään normaalia aikasemmin, joka mahdollisti aikaisempaa toimeliaamman päivän! Soitin työtodistuksia, vuokrakämppiä ja...siihen se sitten jäikin! Mutta odottakaapas, varmasti etin tänään vielä koulutodistukseni työvoimatoimistoa varten. Sitten olen saanut varmaan enemmän aikaiseksi yhtenä päivänä kuin kahtena viime kuukautena yhteensä.

Lattioilla ei enää juoksentele melkein 14-vuotias, haiseva ja läski karvakasa vaan eilen päätimme yhteistoimin, että hänen täysin pidättämiskyvytön, vanha rakkonsa, vakavat kävelyvaikeudet ja selkäongelmat tuovat rakkaalle suursyömärillemme enemmän kipuja kuin meidän mahtavan ihastuttava seuramme pystyy niitä kompensoimaan. Outo tunne, kun edelleen mietin ruokapalan tippuessa, että se täytyy äkkiä nostaa ennen kuin koira ehtii sen nappaamaan. Olen alituisesti kuulevinani sen vaikean linkkauksen keittiötä kohti tai haistavinani vanhan koiran aromin, josta ei voi erehtyä. Karmivan hiljaista, yksinäistä ja ahdistavaa kun 20 kiloinen möykky ei enää hallitse kämppämme neliötilaa. Itse koen yleensä menetyksen surun vasta jonkin ajan kuluttua enkä eilen haukkuamme haudatessa pystynyt oikein ajattelemaan koko asiaa. Outous alkoi tänään eikä varmaan ihan heti pääty.

Päiväelokuvanani oli tänään ohjaajan väkivaltaisempi versio Robocopista. Itseasiassa väkivalta on Robocopissa tarpeellista, koska se yrittää välittää tulevaisuuden yhteiskunnallisia visioita niiden kaikessa raadollisuudessaan ja raakuudessaan. Robocop piirtää selkeän kuvan yhteiskunnasta, jossa ylikansalliset yhtiöt hallitsevat täysin julkisia laitoksiakin ja tekevät niillä voittoa samalla tavalla kuin muillakin talouden aloilla. Poliisilaitosta hallitsee kaikkialle lonkeronsa ulottava OCP, joka vähät välittää yleisestä hyvinvoinnista tai poliisivoimien toimivuudesta.

Tulen aina niin surulliseksi näistä visioista, joissa tarkastellaan inhimillistä itsekkyyttä ja ahneutta. Ne yleensä pitää sisällään jonkinmoisen lopun aikojen ennusteen ja sanoman siitä, että ihminen ei tule koskaan kehittymään vaan tulee pysymään samanlaisena raakalaisena kuin on aina ollutkin. Ahneuden raamit ovat vain prameammat ja valtataistelu eri näyttämöllä.

Robocopissa oikeamielisyys voittaa, mutta elokuvan tulevaisuuskuvaa se ei hetkauta. Sen mukaan suurin osa ihmisistä tulee aina pelaamaan omaan ahtaaseen, pikkuruiseen pussiinsa ja sen vuoksi tuhoudumme ennemmin tai myöhemmin. Kyllä vain Star Trekin tulevaisuuskuvat ovat niin paljon parempia.

Ja hei. Kuinka helvetissä Robocopin 'lähitulevaisuudessa' ollaan kehitytty neurologiassa ja robotiikassa niin pitkälle, että kyetään yhdistämään tietokone aivoihin ja vielä ohjelmoimaan ne? Miksi siinä tulevaisuudessa ajetaan vielä - 86 vuoden Fordeilla ja puhutaan lankapuhelimiin?