IRC-Galleria

Pitäisköhän lopettaa juominen... Viimesistä oikeesti mukavista känneistä ja hauskoista reissuista on aikaa. Eilisestäkin jäi vähän sellanen fiilis että tintataan ja tintataan vaikka ei oikeastaan edes niin maistuis. Eikä siitä ees tule niin kauhean hyvä fiilis. Aamuyöstä väsyttää, yöunet jää vähiin, aamulla olo on hieno (jos ei ole vetänyt övereitä) mutta illalla iskee morkkis ja hajotus. Noh, tuli sentään otettua kunnolla ekaa kertaa inttiin menon jälkeen. Ja nähtyä muutamia tyyppejä jotka ei sittenkään oo unohtaneet meikäläistä.

Viimeset neljä viikkoa on menneet kuin siivillä ja toisaalta tuntuu että inttiin lähdöstä on pieni ikuisuus. Eipä siviilissä ole paljoa ehtinyt tapahtua sinä aikana kun meitä mosia on koulutettu jo puolen P-kauden verran. Nyt on edessä se pahin mörkö elikkä viiden päivän leiri Hätilässä. Viimeöisten keskustelujen ja tämän aamun fiilisten perusteella aion painaa nyt täysillä ja mennä vaikka rukkiin asti, jos sinne tällainen hermoheikko tumpula vaan onnistuu pääsemään. Tuli eteen sitten mitä tahansa, se pitää vaan koittaa kestää kuin mies. Luonnehan siinä kasvaa, tässä on oikein haaste meikäläiselle. Onneksi tuota siviilielämää on niin vähän, että palvelukseen pitäisi PERIAATTEESSA voida keskittyä sataprosenttisesti.

Eipä se elämä tuolla kasarmilla niin kovin rankkaa ole. Muona- ja vaatehuolto pelaa eikä itse tarvitse huolehtia muusta kuin käskyjen noudattamisesta. Muutenkin tuntuu että meininki on suorastaan lepsua: sodeen pääsi heti toisena iltana, punkkia ei räjäytellä, aamulla on reilusti aikaa hoitaa tarvittavat toimet, poistuttamista ei ole ollut ollenkaan ym. Eikä se palveluksen fyysisyyskään mitään. 15 km marssi tetsari päällä menee helposti mutta siinä vaiheessa kun pitää kiireessä härvätä tavaroita kasaan tai saada aikamääreessä huollettua ase ja miljoona muuta tavaraa niin siinä se pinna kiristyy. Ja sitten kun kymmenen miestä kasaa telttaa tai tekee muuta hommaa niin itsellä menee helposti sormi suuhun että mitäs sitä allekirjoittanut nyt voisi tehdä. Meikäläinen onkin jo tuvan virallinen vessojen siivooja (helppo, selkeä homma). Aika ikimuistoinen oli tuo eka leiriyö, kun eräästä syystä hajotti jo valmiiksi ja siinä sitten säkkipimeässä metsässä jonkun kiven päällä yritti vetää pakista makaroonilaatikkoa. Mutta kaikkeenhan tottuu, vai.

Osittain kyllä vituttaa se töistäkin tuttu ilmiö, että vieraassa seurassa meikäläisestä tulee kauhean vaatimaton ja kaino. Tavoitteena olisi päästä Leopard-kurssille ja sitä kautta aukkiin, tai sitten johonkin muuhun aliupseerin hommaan tuolla panssarivaunukomppaniassa. Pitää vaan koittaa vetää vähän nohevampaa linjaa seuraavat viikot, että huomaisivat etten oikeasti ole sellainen reppana miltä joskus näyttää. Välillä kyllä tuntuu ettei meikäläisen valppaus riitä johtajan hommiin mutta sittenhän se selviää. Päivä kerrallaan nuo hommat pitää hoitaa ja nyt jo vähän hirvittää kun pitäisi kohta mennä ampumaan taisteluammuntoja kovat piipussa.

Semmoinenkin juttu tässä on päällä että meikäläinen on edelleen kiinnitetty tuonne Parolan lukion vanhojen tansseihin. Vaikka asia tuossa ennen joulua innostikin niin sanoin pari viikkoa sitten että osallistun vain jos minut ehdottomasti tarvitaan, ja kuulemma tarvitaan. Loma-anomus on jätetty mutta eipä siitä ole ainakaan ekaan viikkoon mitään kuulunut. Aikamoinen järjestäminen siinä kyllä on (kaverille harjoittelemaan ens viikonloppuna), mutta jos tämä homma onnistuu niin se on jättebra ja saattaa johtaa johonkin vielä parempaan. Ei vaan parane ruveta palveluksessa hajoilemaan tämän asian takia.

Melko jänniä aikoja siis eletään.