IRC-Galleria

Juhannuksen vietto on vakava asia. Niinkin vakava ettei suunnitelmat ole vieläkään selkeät. Lähteäkö muutaman jätkän porukalla (josta yksi vakiokaveri poissa) mökille homehtumaan, kalastamaan (jos kukaan vaivautuu), huiskimaan hyttysiä, grillaamaan, saunomaan, uimaan ja yleisesti lojumaan ulkosalla. Illalla voi sitten polttaa jonkunlaista risukasaa jos ei luonnonäänissä ja auringonlaskussa ole tarpeeks ihailtavaa. Lähin vähäinen "elämä" löytyy muutaman kilometrin päästä kylän ainokaisesta baarista, jos ei naapurista löydy kovin seurallista porukkaa. Mutta mitäs sitten tehdään jos homma ei toimi, juttu ei luista tai toiminta maita?

Kun sen jussin voisi viettää kaupungissakin. Autoillen, baareissa (jos budjetin järjestää kuntoon) ja yön läpi riekkumalla. Onnistuu se uiminen, rillaaminen ja saunominen täälläkin. Ja täältä löytyy niitä ihmisiäkin enemmän kuin järveltä keskellä korpea. Taitaapa se kuitenkin jäädä vaan näkemisen ja juttelun tasolle korkeintaan, jos ei joku poikkeus tällä kertaa vahvista sääntöä. Ei parane laskea semmoisen mahdollisuuden varaan, jos vaihtoehtona on hyvä mökkireissu.

Ei tässä muuten mitään muttakun mahdolliset tykötarpeet pitäisi hankkia klo 13 mennessä ja täällä sitä vaan kirjotellaan vieläkin. Festarit yksin nyt ei ole mikään vaihtoehto.

Pian alkaa yöt pimentyä, valitettavasti. Auringonnousu koko yön kestäneen hillumisen jälkeen on aina jotain niin upeaa. Baarista on pilkun jälkeen hienoa lähteä vaikka pulahtamaan uimassa kun päivä jo valkenee. Mökillä taas laiturin uittaminen paikalleen klo 5 aamulla on suht mielenkiintoinen kokemus (kun sitä on siis rakenneltu ensin koko yö). Päivään asti vaan harvemmin jaksaa valvoa. Vähemmän hienoa sen sijaan on viettää helteiset iltapäivät ja illat töissä. Eipä sinnekään tarvitse nyt kolmeen päivään mennä, mutta siihen ne pidemmät vapaat sitten jääkin.

Oli tuossa 2. päivä tuo yo-päivä sitten niin, ja mitäs siitä... kaikki meni kamalan nopeasti ja vähemmän muodollisesti kuin sitä joskus luuli. Juhlat meni kai ihan hyvin. Kutsuun oli merkattu tarkka aika ja mitä siitä seuraa? Kaikki ne kauan sitten viimeksi nähdyt sukulaiset ja muut ihmiset, ne tulevat yhdellä rytäkällä, viipyvät pari tuntia ja poistuvat samanlaisella rytäkällä. Siinä sitten saat heilua kuin heinämies, että joka kuppikunnan kanssa ehdit jotain juttelemaan. Päivänsankari ei saa edes rauhassa maistaa kaikkia tarjoiluja kun koko ajan ressaa notta pitäisikö noidenkin kanssa jotain puhua, kun ne tänne asti ovat raahautuneet. Juhlan jälkeen oli hienoa kuitenkin ottaa skumppapullo kouraan ja lähteä repsikan paikalla viettämään iltaa. Lopulta päädyttiin siihen pahamaineiseen metrobaariin, kun jonkun aikaa painostin. Ja mitäs, perinteinen vitutushan siinä iski pintaan kun katseli toisten vipinöitä. Mitäs ne meikäläistä edes morjenstamaan, kun liikkeellä on käytännössä kuitenkin lähes kaikki. Voisko sitä joskus vaan ottaa iisisti ja juhlia "reikä päässä" kun tuommoiseen mestaan päätyy? Tälläkin kertaa tuli vaan jurnutettua lakki päässä ja haettua lisää juomaa. Kolmen jälkeen oli sitten hyvä miettiä että entä jos... Mutta miten tämän illan pelastaa? Korokkeen päälle tanssimaan välittämättä mistään (vedin hyvää settiä kuulemma) ja baarista suoraan uimaan. Ikimuistoinen ilta? Tavallaan, ehkä. Aamulla se tuntuikin vielä hauskalta, kun autosta oli illan aikana hävinnyt pakoputki. Eipä siinä ehtinyt kauaa kuitenkaan fiilistellä eilisiä kun taas lähdettiin mökille viettämään hellepäivää.

Viikot onkin sitten töitä, ja tilanne noin niinkuin yleensä vähän kehno juuri nyt. Mutta kyllä she siitä kai. Onneksi tänäkin viikonloppuna on ohjelmaa suht varmasti. Että mielenkiintoista jussia vaan kaikille!

Ehheh, ei sitä koskaan tiedä miten asiat kääntyy ja kuinka äkkiä. Kaikki alkoi, kun mökkiveneen 6-hummainen, veneeseen nähden alitehoinen perämoottori vuosi öljyä. Kone haettiin pois ja asiasta mentiin puhumaan alan liikkeeseen. Noh, parit neuvottelut kotona ja yksi toiminnallinen lauantaipäivä ja nyt veneen perässä on, ei käytettyä vaihdokkia vaan UUSI 15-heppainen jolla vehje kiitää kuin unelma. Kuka tämänkin olisi viikko sitten osannut arvata... On se hienoa, kun on innokasta porukkaa päivittämään mökkiä ja toisaalta suopeita rahoittajia. Parin viikon päästä mennään tekemään uutta laiturikompleksia, piirustukset on jo valmiina.

Sitä ennen pitäisi tosin ensi lauantaina valmistua ylioppilaaksi. Kai se LLLLEMM -kin on ihan kohtuullinen rivi, vaikka parempaankin olisi voitu pystyä. Syksyn uusintoihin on kuitenkin vaan joku viikko aikaa ilmoittautua. Ai niin, torstaina kolahti paperivalinnasta opiskelupaikkakin Tampereelle. Tiedä häntä, onko automaatiotekniikka se omin ala, mutta sitä nyt lähdetään koittamaan jos ei mitään muuta järisyttävää keksi. Onko se muuten jotain syötävää se "pääsykoekirja", joista nuo jotkut hassut puhuu?

Kunhan vaan nyt juhlat menisi putkeen, porukkaa kun on kutsuttu aikas runsaasti. Ja illalla on sitten oikeastaan velvollisuus lähteä baariin, mutta itse kukin taitaa juhlia omissa kuppikunnissaan. Tässä nykyisessä luokattomassa lukiosysteemissä kun ei ole kunnon yhteishenkeä.

Aamulla kuitenkin töihin. Ja tänään siivoan...

Kesäkin tulee, siltä pahasti näyttää.

Hohoo, iltavuoroviikko ja oon päässy ylös "jo" kymmenen-yhentoista kieppeissä. Jotain hyötyä mökkireissustakin, vaikka ei se ihan niin putkeen menny kun kuvittelin. Itikoita ei ollu mutta uimavesi oli kylmää ja kala söi huonosti. Jotenkin siitä muustakin (grillaus, saunominen ja yleinen rällästys) jäi se paras terä pois. Johtu ehkä kylmästä tuulesta. Tai sitten siitä, että jotkut ei näyttäny viihtyvän niin hyvin. Tai sitten ressasin vaan turhaan siitä, että kaverit meluaa ja sotkee ja polttaa liikaa puita. Taitaa aina vaan kolkutella semmonen ajatus takaraivossa, että mökillä viihtymiseen tarvitaan pirusti rahaa, työtä ja oikeaa asennetta. Eiköhän sinne kohta saada rakennettuakin jotain uutta, laituripuut on viittä vaille ostettu jo.

_____________________________________________________________________________

Tuli eilen huomattua miten pirullista on kun keskittyminen pettää ratkaisevalla hetkellä. Miten sitä muka vois olla koko ajan tarkkana kuin turnipsi, kun 99% ajasta mitään ei tapahdu.

Esimerkki 1: oon töissä linjan takana tarkkailemassa koneesta tulevaa tavaraa ja meinaan nukahtaa kun mitään erikoista ei tapahdu. Sitten yhtäkkiä kun näpertelen jotain pientä, huomaan että tavara ei menekään eteenpäin ja tulee kiire huutaa notta pysäyttäkää kone. Siitä sitten tulee huutoa, vaikka kuinka yritän raivata syntynyttä sotkua... ja sama tilanne toistui ainakin 2 kertaa saman illan aikana ilman, että minulla oli siihen osaa taikka arpaa.

Esimerkki 2: ajelen töistä kotiin kaikessa rauhassa tasaista suoraa. Yhtäkkiä vasemmassa laidassa näkyy joku ylimääräinen ja hetken päästä jarrutan katsoen, kuinka svengaava riistaeläin nilkuttaa edestäni tien poikki. Hetken perästä sitä jo tajusi, mistä tilanteesta oikein oli kysymys ja loppumatka tuli ajeltua lunkimmin ja katseltua tien reunoja ihan eri tavalla. Hyvä sentään, etten roplannut soitinta tai tehnyt jotain muuta toisarvoista juuri ratkaisevalla hetkellä, olis voinut tulla huomattavasti tylympää jälkeä. Hirvikasko sentään löytyy ja parempi ollakin, kun tuota väliä vakituiseen suhaa. Ne öykkärit kun eivät korvaa vakuutuksistaan mitään ja maistuvatkin kuivalta, mokomat.

_________________________________________________________________________

Niin ja btw pääsin ylioppilaaksi, se lukee tämän päivän lehdessä! Viimenen pakollinen kurssi tuli hoidettua juurikin niin viime tipassa röytäen kuin joka ikinen kouluasia tänä vuonna. Oikean rivin hain koululta eilen ja ei suoraan sanottuna tyydytä. Äikässä ja ruotsissa älläraja ylittyi komeasti ja fysiikassakin ihan turvallisesti, vaikka ruotsi oli tippunut joitakin pisteitä lautakunnassa. Saksastakin tuli melkoisen vahva M, vaikka senkin puolesta pelättiin. Mutta matikka... SE matikka, jonka johdosta raivosin ja paiskoin tavaroita vielä viikkoja kirjoitusten jälkeen (ne tehtävät OLISI pitänyt osata, JOS ei olisi mokannut). Pitääkö käydä niin legendaarisesti, että se odotetuin koe, johon ainoana ja eniten panostin, jäätyy viimeiseen tehtävään ja jää pisteen päähän ällästä??!!! Pakko uusia, vaikka turhalta tuntuukin. Neljä ällää nyt on niin keskinkertainen suoritus kaikkien kuuden ja kahdeksan ällän neropattien rinnalla. Olisihan siihen kerhoon ollut ehkä itselläkin rahkeita, mutta ei vaan kiinnostanut...

...päämäärättömyys, hauska tunne tosiaankin. Vaikka mitäs, onhan minulla työ ja selvät kuviot jatkoakin ajatellen. Opiskemaan pitäisi pyrkiä ja intti odottaa siellä jossain. Silti tuntuu niin pirun turhalta. Kai ne todelliset tavoitteet on jossain muualla. Onneksi sentään on vielä ihmisiä, joiden kanssa suunnitella mökkiremontteja sun muita virityksiä... muuten painetaan vaan duunia ja chillaillaan... muusta ei niin ole tietoa.

Tänään luulin jo aamulla että olis aika mennä hakemaan saikkua. Päivän mittaan sitten katosi se mahatauti, allerginen nuha, tavallinen nuha, yskä ja päänsärky. Tuli oltua jo ihan reilusti aggressiivinen ja ärtynyt töissä, mutta minkäs teet kun koko ajan saa venyä siinä kaaoksessa kun linja ajaa täysillä.

Huomenna on toisilla vapaata, toisilla ei. Toiset menee tekemään töitä tuplapalkalla ja lähtee sitten piiiitkälle vapaalle (to klo 15 - ma klo 15). Eräät meni minun puolestani päättämään, että huomenna lähdetään mökille ja yhteensä 5 henkeä lähdössä. Tykötarpeitakin ostaneet jo, hienoja ihmisiä! Pitää ite vaan ostaa (jaa niin mistä), etsiä ja pakata miljoona eri tavaraa parissa tunnissa töiden jälkeen. Kai tästä nytkin pitäis nukkumaan, vaikka ties kuinka moni juttu on tekemättä kun sinne mökille karkaa. Hyvä sentään että voi soittaa tai tarvittaessa vaikka ajaa käymään himassa. Kyllä kelpaakin tämmöisen viikon jälkeen! Mitä nyt oon ollu väsynyt (vaikka kuinka yrittäis nukkua) ja voinu pahoin mut töissäkin on menny kehnosti, kun oon taas niin paska ihminen ja työntekijä jolle pitää kaikesta huomautella vaikka kuinka koittais hoitaa vähintäänkin ne pakolliset hommat kunnialla. Ja itsehän avaudun harvoin toisten tekemisistä, himassa sitä ääntä lähtee sit senkin edestä. Kaikki ärsyttää, mikään ei nappaa eikä mikään suju... olo on suomeksi sanottuna Paska.

Edellämainitut voi toivottavasti unohtaa kun ottaa snapsia ja grillattua piffettä mökin kuistilla. Tai vaan istuu kuuntelemassa veden ääniä ja näpyttelee jotain rauhottavaa kitaralla... jos joku skebakko nyt mahtuu mukaan.

Vittuako ihmisten pitää galleriassa jauhaa skebeliä toisista! Tää on hei julkinen foorumi, joku voi vaikka lukea niitä kommentteja! Järjestä siitä sitten kohtaus tai koita olla, niinq et tietäis...
Ei se aina lähe töissäkään. Joku vikahan siinä olis, jos aina olis niin tasaista ja kaikkiin hyvät välit. Jos huomenna ei olis niin omfgväsyny ja kerkeis ajoissa paikallekin. Eipä tarvis ainakaan siitä aiheesta huomauttaa. Periaate kuitenkin mulla, et tärkeimmät hommat tulee tehtyä. Tarmoa ja jaksamista v*ttu vaan... on sitä menty yli tukalammistakin tilanteista.

---

Niin oli viikonloppu ja kaikenkarvaset kisat. Lauantaina tuli käytyä pikavisiitillä mökillä... vietiin moottori paikalleen ja todettiin et tarvii korjausta, hyödyllinen reissu siis. Mielellään ois vaik jäänykin. Ehkä ens viikonloppuna sit. Illalla tuli seurattua Euroviisuja, tai se oli semmonen puite kaverin olohuoneessa juopotteluun ja yleiseen jaaritteluun. Mitä itse kisaan tulee, ei Suomen sijotuksessa mitään kun itäblokki jyräs kautta linjan. Hyvä on siinä Ruotsin paskabändin pellen itkeä. Jännää kyl, kun parikin pohjoismaata antoi Suomelle täydet. Voittajakappale oli IMO tosi hyvin vedetty, jotkut vaan oli sitä mieltä ettei semmoista mongoloidiavaruushirviötä voi äänestää. Järjestelyt oli luokkaa "paras ikinä". Ei krissesalmiset, joulupukit tai loppua kohden puuduttavat välivideot pysty sitä pilaamaan, kun koko kisa on niin hirveää huttua jo muutenkin. Jokikunnaskin pokkana ilmoitti Brittien biisin nimeksi "Flying the Fag".

Sunnuntaina oli sit pakolliset äitienpäivälounaat ja se pakollinen tappio MM-finaalissa, mikä on jo vähintään yhtä kulunut vitsi kuin Kerho SM-liigan välierissä. Voisko poikkeus joskus vahvistaa tämänkin säännön? Tai jos ette voita niin olkaa edes rehellisesti paskoja, niin ei tarttis jännittää kun ne taas sensaatiomaisesti pelaa itsensä finaaliin. Pienestä kiinni AINA. Kiva silti kun tiputitte punakoneen. Mitä minä tässä toisia soimaamaan. Ryydyttää vaan, mutta näihin(kin) on jo niin tottunu että niitä fiilistelee ehkä puol tuntia ja sitten tulee muuta ajateltavaa. Lätkäkausi oli sentään tässä, seuraavaks vois pettyä vaikka futiksen EM-karsintoihin...

np. Disco Ensemble - Drop Dead Casanova

Ensinnäkin... wau! Upee aamu ulkona. Puihin pukkaa kovasti lehteä ja muutenkin oikein kiva kevät. Kehnoa vaan, kun vietän sen töissä.

Ei siinä mitn, työpaikka on hyvä paikka. Iltavuorossa varsinkin on loppuillasta aikaa istuskella kaffeella ja sitten voi melkein aina jäädä ylitöihin (ja minähän en helposti kieltäydy, ahne kun olen, vai oliko se ahkera?). Kun kahdeksankin tuntia tuolla oleskelee, ei pieni lisä tunnu enää missään. Semmoiseen aikaan sieltä kuitenkin pääsee pois ettei mikään ole auki. Sitten kotona kukutaan ainakin neljään asti (kiitos viimesillä työtunneilla juodun kahvin) ja päästään sängystä ylös iltapäivällä, että kerkiää lähteä taas töihin. Aamuvuorossa homma toimii taas niin päin, että valvotaan ennen töihinlähtöä ja tullaan töistä kolmen jälkeen suoraan nukkumaan... ja herätään joskus illalla jolloin mikään ei ole enää auki... etc... ja viikot vierii.

Pitäis melkein yövuorosta saada työvuoro, että kun kerta ne yöt valvotaan niin valvois ne työssä (ei kuitenkaan siten, että työpaikasta tulee yöpaikka). Ei vaan vielä ainakaan ole meikäläistä sinne laitettu... näitä iltavuoroviikkoja ei meinaa kestää millään. Nyt on sentään viikonloppu, mutta on äitienpäivää sun muuta velvollisuutta (pitää toljottaa lätkää ja viisuja töllöstä ja hoitaa juttuja, joita ei viikolla ehtinyt). Jos kohta jossain välissä ehtis miettiä esim. mökkikauden alottamista tahi sitä, pääseekö nyt varmasti ylioppilaaksi ja ehtikö se hakupaperi sinne TTY:lle ajoissa... kai sitä tiliäkin vois johonkin kuluttaa, kun sitä on niin innokkaasti kerätty...

Kannattaakohan tästä männä enää nukkumaan...

np. Dream Theater - Stream of Consciousness

Moniko muisti, että muutaman päivän päästä on EUROVIISUT Suomessa. Lippujakin vielä huomenna saa, mutta taidan silti jättää väliin (vaikka ei tule toistumaan seuraavaan 200 vuoteen). Jotain tietoa on minunkin silmiini kantautunut siitä kuinka järjestelyissä on kustu ja Suomi promonnut itseään huonosti. Tämä Pakarisen pressitilaisuus räjäyttää kyllä pankin:

http://www.yle.fi/eurovision/mediaplayer.php?id=3653

Aijai kun jännittää, millainen katastrofi itse tapahtumasta tulee. Juontajat ei kai Suomessa voi olla samanlaisia intoilijoita kuin Euroopassa...

Pitääkö kaikkien ongelmien aina tulla huonoimpaan mahdolliseen aikaan? Vielä reilu viikko sitten ajattelin vaan kotiutua tonne työpaikalle ja mietiskellä uudelleen suhdettani erinäisiin asioihin. Eikös just sillon tuu semmonen tilanne kotona, että joutuu tässä aikansa kuluks niitäkin sotkuja selvitteleen. Saattaa lähitulevaisuuden jututkin mennä hiukan uusiks... tai tuskin sen enempää kuin että joudun ite ottaan vastuuta asioiden hoitumisesta, enkä nyt tarkota pelkästään omia juttujani.

Hyvä sentään kun ekalla haulla sai saman tien työn ja opiskelemaankin pääsee ainakin melkein jo kirjotusten perusteella. Pitäis vaan nekin hakupaperit tässä heitellä menemään, kun on ensin vikat koulukurssit hoitanu pois (aikaa alle viikko). Sitten on tässä reilu puol vuotta aikaa miettiä uusia kuvioita kun vanhat (ainakin koulusemmoiset) alkaa jäädä taakse. Inttiinlähtö vituttaa sitä enemmän mitä lähempänä se on.

Mutta ai että, tässähän tarvii enää seittemästä kolmeen olla linjojen ääressä ja sen jälkeen onkin taas viikonloppu. Jos vaikka jotain ohjelmaa järjestyis, kun oli vappuna taas pitkästä aikaa semmonen mukava rinksa&känni-ilta. Ei niissä muuta vikaa kuin että sieltä yleensä joutuu kotiin nukkuun. Eikä tullu käytyä edes torilla, baarista nyt puhumattakaan. Son muuten haitallinen ilmiö, oon huomannu, että ihmisillä on tylsää nykyään. Pelkkään hengailuun ja ei-minkään tekemiseen kyllästyy yllättävän nopeasti jos ei osaa innostua mistään. Tais niilläkin jätkillä olla tylsempi ilta kun mulla, joita pääsin yks lauantai käyttään Pälkäneellä. Eihän sitä ihan joka viikonloppu tuu kuplavolkkarilla ajeltua niin...

Ei sille mitään voi! Vaikka asiaa kääntelis mitenkä päin tai yrittäis olla kuinka teini, mittarissa on nyt 19. Henkisesti ehkä enemmän, kokemusten kannalta vähemmän, mutta 19!!! Puistattaa koko ajatus. Vaikka enhän minä, sen paremmin kuin ikätoveritkaan, ole muuttunut vuosien varrella mihinkään. Muu maailma ja sen ilmiöt sen sijaan ovat:

- Teineistä on tullut lapsia. Jopa nuoret lukiolaiset on meluisaa ja lapsellista porukkaa. Eihän näin ollut minun aikaani edes yläasteella. Eikös se ole itsestään selvää ettei mitkään porukat määräile menemisistä. Ja eikö nuo jotkut reppanat saa ajaa edes autoa...

- Muutenkin on entistä vaikeampaa havaita ihmisten ikää, vaikka kouluaikoina saattoi jopa vuoden ikäeron nähdä helposti. Ennen niin ikivanhat päälle kolmikymppisetkin on alkaneet näyttää ihmisiltä. Siis sellaisilta, joilla on elämää.

- Pitääkö sitä kohta totutella ajatukseen että vakituisen ammatin ja perheenkin hommattuaan ihmisellä voi olla sisältöä elämässä. Ja mistä asti olen miettinyt työelämää, asuntoa tai sitä, miten kasvattaisin OMIA lapsiani. Vastahan tässä itse ollaan noustu kahdelle jalalle. Syytän tästä sitä kehityspsykan kurssia, jossa jouduin ekaa kertaa miettimään asiaa tylsän aikuisen näkökulmasta. Sanokaa nyt vielä, että yli viisikymppinenkin pystyy vielä tekemään jotain...

- Joku vakituinen parisuhde tai peräti jälkikasvu... ei enää tulevaisuuden utopiaa vaan potentiaalinen uhka. Ei siis minulle mutta noille joillekin. Varoittavia esimerkkejä löytyy ihan tutuista.

- Miten se on nykyään niin vaikeaa olla jyrkän mustavalkoinen mielipiteissään. Ja kuinka koko yhteiskunta päättäjiä ja poliitikkoja myöten on tullut niin tyhmäksi, että nykyään voi kriittisesti arvioida ja arvostella melkein mitä vaan. Silloin kun minä olin nuori, asiat oli vaan niinkuin oli, ei siihen ollut mitään sanomista. Aikuisilla kun on tapana vielä tehdä asioista kamalan vaikeita.

- Synttäreitä ei ole pakko juhlia. Mitään ei tarvitse juhlia väkisin. Perehdytys työpaikalla on itse asiassa ihan hyvä tapa ko. päivän viettoon. Muutenkin on vähän semmoista "mikään ei tunnu miltään"-fiilistä. Kaikki on laimeaa nykyään. Töihin tai vaikka armeijaan voi mennä sillä ajatuksella, että sieltä selviää hengissä ja ihmisiä ne muutkin on. Niin, ja nykyään ei tule enää edes kunnollisia piirrettyjä.

- Ikä ei enää ole kova juttu vaan päinvastoin. Siinä vaiheessa kun saa ostaa kirkasta viinaa ja pääsee rajoituksetta laivalle, ei mitään saavutettavaa enää ole. Ja siinä vaiheessa on niistäkin huveista suurin viehätys mennyt.

(jälkeenpäin pakko mainita, että oli hämmentävä kokemus kun työhöntulotarkastusta varten täyttelin lomaketta ja siinä kysyttiin että montako lasta ja montako aikuista perheessä on... kumpikos tässä nyt ollaan?)

Mikä siinä on, kun makuulla ollessa ei nukahda sitten millään, tekee vaan mieli nousta tekemään kauheesti jotain. Sit kun nousee ja tulee esim. koneelle, väsyttääkin niin ettei ajatus kulje. Mistä vetoa, että nytkin oon puolenpäivän aikaan ihan kuollu... vaikka tulihan tossa eilen illalla nukuttua neljä tuntia...

Ois hyvä opetella jotenkuten nukkuun kun työt alkaa melkein kuin synttärien kunniaks 16. päivä. Aivan, työt. Pääsee tekeen rahaa ja saa jotain vaihtelua tähän himassa jumittamiseen. Eihän sitä voi jumittaa yli puolta vuotta himassa... eihän. Kai kesä viimeistään ajaa pihalle sitten jos ei muuten saa aikaseks. Tai jos nykymeininki jatkuu niin voinkin tehdä kaikki yövuorot. Tarviikohan sitä olla kuinka hereillä hirvien varalta kun aamuseittemään ajaa tehtaalle...

Kerholla tänään vaihteeks ronssiottelu. Olipahan taas välierät, viimenen peli semmoista sirkusta, jonka ois mielellään jättäny näkemättä (vaikka töllöstähän minä sen katoin). Eikö muka oo mitään jossiteltavaa, kun ekat kaks peliä menee tokaan jatkoerään. Eipä kai sitten, kun joukkue tekee kolmessa pelissä 2 maalia ja nekin ylivoimalla. Vastassa kuinkas muutenkaan Helsingin Jokerit. Mielenkiintosta sit ens syksynä kun joukkueesta lähtee valmentaja ja puolet pelaajista. Muuttuuko kuviot ja mihin suuntaan... tää pronssiottelukaava alkaa olla jo vähän turhan tuttu, mitä nyt viime vuonna sattu poikkeus. Kattoo nyt, viittiikö sitä tänään hallille. Pitäis itekin joskus harrastaa noita omia lajeja, vaik tainnu sekin toivo jo mennä et tänä keväänä edistyis.

Huomenna Tampereelle viettään pääsiäistä jos ei muuta tekemistä kehity. Aika auki nää aikataulut- Mitähän mä sielläkin, muutakun et otan ton kitaran mukaan ja testailen Pod XT:tä. Oishan Helsingissä taas se kaarshou, mut ei se viime vuonnakaan niin hirveesti sytyttäny...