IRC-Galleria

Notta sillätapaa niin, että tällätapaa näin, että millätapaa niin... olikohan mulla jotain järkevääkin sanottavaa, vai onko koko elämä tällä hetkellä yhtä merkityksetöntä hokemaa. Joopa joo, diudiu.

Viime viikonloppu jollain tapaa laajensi tajuntaa (enkä nyt puhu mistään mömmöjen käytöstä). Rappiolla on hyvä olla eikä se vielä retkuksi tee jos vähän renttuillaan. Pari päivää poissa kotoa virkistää kummasti, vaikka se ei aivan täydellistä aikaa oliskaan. Semmoiset viikonloput kuitenkin muistaa parhaiten jälkeenpäin. Jotain säpinää ja biletystä olis kaivannut vielä aavistuksen lisää, mutta neljä tuntia syvällistä kännikeskustelua on kuitenkin jotain aivan huikeaa. Ainakin jos on yhtä innokas keittiöpsykologi kuin meikä. Siinä kun ihmisten kielenkannat irtoaa ja päästään kiinni niihin kipeisiin aiheisiin... yhtäkkiä sitä ymmärtää ihmisiä paljon paremmin, kun heiltä itseltään kuulee miksi nämä toimivat niinkuin toimivat. Puhumisesta tulee hyvä, joskin haikea fiilis, vaikka bottom line turhan usein onkin "asiat on vaikeita, mutta tsemppiä". Sitten sitä saattaa kuulla hämmentäviä asioita itsestään...

Sitten tajuan että olen oikeastaan liikaakin miettinyt muiden ihmisten asioita ja nyt pitäis saada mietittävää omistakin jutuista. Se vaan on tässä tilanteessa vähän hankalaa. Töitä saattaa olla luvassa joulukuussa, hyllytystä ja kärryjen roudausta tavaratalossa. Siinä se meikäläisen vuokratyöläisen ura taitaa sitten ollakin. Jos intin ja opiskelujen väliin vaan jää aikaa, pitää lähteä tosissaan hakemaan kunnon duunia. Mainittuun inttiin on tänään aikaa 42 aamua, ja kieltämättä alkaa jo vähän hermostuttaa. Viekö ko. organisaatio miehen mennessään, vai jääkö siltä aikaa muun elämän hoitamiseen? Oppiiko firman käytäntöihin helposti, jotta tuntisi olonsa luontevaksi? Onko talon tavat helppo niellä, vai raastavatko ne epävarman miehen hermot riekaleiksi ensimmäisen viikon sisällä? Aika ja testithän sen näyttävät, mutta jo nyt pitäis kyselylappuun heittää arviota, aikooko olla kuuden kuukauden rivimies vaiko noheva reservin vänrikki. Noh... tyhmimmän mukaan siellä on mentävä, ja melkein joka jannu sieltä on elävänä päässyt pois. Saas nähdä silti, millainen pakokauhu itsellä on päällä sitten tammikuun alussa.

Erään keskustelun yhteydessä eräs toivoi, että saisin ajatukseni järjestykseen ja miettisin mitä toivon tulevaisuudelta. Se oliskin hienoa tietää. Niinhän se menee, että kaavan mukaan intti pois alta ja opiskelemaan ja diudiu... mutta siis, onko se oikein ja mitä haluan elämältä. Mitäänhän en uskalla tunnustaa... hyvä kun osais olla varma siitä, ketä tässä oikein pitäis miellyttää ja miks. Ja mitkä ihmiset, mitkä asiat loppupeleissä merkitsee... "Kaikki ovet auki elämään", hemmetin ahdistava tila...

BTW, talvi on syvältä ja se on kiva todeta näin kun neljän kuukauden päästä alkaa ehkä lämpenemään. Ainakin autoilijaa se kirpaisee. Vaikka tuohon menopeliin saa muutenkin palamaan turhan paljon euroja, jo näin pikkupakkasilla tuollaiset lyhyet matkat vie tolkuttomasti bensaa. Ja ettei rahanmenoa voisi estää, päätti tuo aikanaan isolla rahalla kasattu hifilaitteistokin ruveta hajoamaan. Hyvä oli subbari ja suht halvalla sen sain (sähköiset komponentit vastaavaan maksaa melkein 500 euroa), mutta viime viikolla se ensin piti päälle mennessään epämääräistä möykkää, sitten paukkui kovaa ja sitten vaikeni kokonaan. Kyseessä on kait joku pikkuvika vahvistimen esiasteessa, kun vahvistin menee päälle ja elementti toimii, mutta ääntä ei vaan kuulu. Toivottavasti joku osaava henkilö voisi tuon korjata. Noita vahvistimia kun ei saa juuri mistään ja arvatkaa vaan sopivatko nykyiset mallit tuohon hyvin tehtyyn koteloon, hintaakin vastaavalla nykymallilla on yhtä paljon kuin aikanaan itse maksoin koko paketista...