IRC-Galleria

Kaikille edellistä parempaa tai vähintäänkin yhtä hyvää uutta vuotta!

Ja varoituksen sana: tämä merkintä on piiiitkä, ja kirjoitin sen nimenomaan päiväkirjan kannalta myös itelleni. Kun ei ole aikoihin kirjoitellut mitään, niin laitetaan sitten kerralla kunnon paketti.

Viime vuosi oli huono vuosi. Vai voiko sanoa noin. Vuosi oli tuskin muita huonompi, mutta ite on tullu oltua laiska. Viime talvena lukion ja harrastusten sekamelska ja tiukka aikataulu alkoi joulun tienoolla painaa ja keväällä tapahtui varsinainen romahdus jota kesti syksylläkin vielä pari jaksoa. Ensin ei kerennyt tai jaksanut tehdä läksyjä. Sitten ei enää jaksanut nousta yliväsyneenä ja lopulta koko laitos alkoi etoa niin, että mietin jo vaihtoa KaLuun...

Tammikuusta ei muista mitään erityistä, paitsi tietysti uudenvuoden ja paripäiväisiksi venyneet kaverin synttärit (onko siitäkin jumalavita kohta vuosi). Muuten kaikista merkittävin juttu takkuavan koulunkäynnin lomassa oli joku vanhojentanssit, joka jäi kaihertamaan vähän tai en tiedä josko niin vähänkään. Ei sikäli, etteikö nyt tapahtunut olis ollut ihan hyvä (vaikka mitään huippufiiwistä ei siellä hallissa oikein tuntenut). Olihan se sitä paitsi hauskaakin. Jotkut asiat meni vaan niin vastoin sitä kaikkea mitä olin odottanu. Eikä syyttääkän voi kuin itseään... se siitä virhearviosta ja jahkailusta sitten seuras...

Tylsien ja vitutukseen päättyneiden jatkojen jälkeen meditoin bussissa matkalla 800 kilometriä pohjoiseen. Homman nimi oli ripari Rukalla (melko hyvä koulukaveri mukana, muuten en paljoa tienny, mitä saatto odottaa). Ei ollut isoskokemuksena paras kun tehtäviä oli aika vähän enkä taaskaan mielestäni osannu, mut viikko oli taatusti jotain aika ainutlaatuista. Kun jokseenkin laskettelutaidottomana lähtee viideksi päiväksi Rukan rinteeseen niin siitä saa kivan lisämausteen.

Pian reissun jälkeen eräs kaveri vihjaili, että olis hyvä auto tyrkyllä. En ite eikä oikein kukaan muukaan ottanu sitä aluks vakavasti, mutta kuinkas sitten kävi... välillä tulee ihmeteltyä itekin onko tässä mitään järkeä. Järki puuttui myös autokoulusta, joka sujui hiiiiitaaaasti, lähinnä kun ajotunnit olikin sitten kiven alla. Olihan se hienoa sinänsä opetella ajamista ISOlla autolla, mutta kortin saaminen oli yhtä kaukainen tavoite kuin kevät tai koulusta valmistuminen... huhtikussa taivas oli harmaa ja lumi maassa. Sitten täytin 18, mikä ei siinä vaiheessa merkannut paljoa mitään. Pääsiäinen meni autoillessa, Helsingissä messureissulla, lyhyen Tampereen visiitin lomassa ja Kerhon playoffien jännäämisessä... ja miten niissä sitten kävikään? Kun alkuvuodesta Kerho räpiköi ja Suomikin hävisi ISON finaalin niukasti Ruotsille. Välierät oli taas kerran yhtä painajaista ja riemun ja tuskan vuoristorataa. Viimeisen HIFK-pelin kolmatta erää kuuntelin autossa hengitystä pidätellen. Finaalit olikin sitten helpompi nakki... ekan tylsän pelin katoin hallissa ja viikko synttärien jälkeen oli mestaruusjuhlat torilla samaan aikaan kevään tulon kanssa.

Toukokuu taisi olla tylsä kun ei muistu mieleen mitään muuta kuin kesän ensimmäinen mökkireissu (ekaa kertaa ilman porukoita) ja tietysti odotetut Euroviisut, joista on jo kaikki mahdollinen sanottu liiankin monta kertaa. Paitti olihan se muikeaa seurata sitä pistelaskua. Koulun päätyttyä suoritettiin perinteinen suuri nollaus ulkona vesisateessa ja baarissa, vaikka olinkin periaatteessa yksin liikenteessä. Osuimpa vielä Hannibaariin samaan aikaan sen ampumavälikohtauksen kanssa.

Kesä oli alun jälkeen kuuma ja kesti pitkään. Juhannusreissu mökille oli ihan ok, ja autoiltua tuli paljon, aika mieleenpainuvaa: musta auto, jonka ilmastointi ei toimi ja säilytyspaikka auringossa. Inssiin päästiin lopulta 3.7. ja luulin jo sen menneen vituiks (kiitos väärää puolta maantiellä menneen rullaluistelijan, joka pysähty eteen kesken vaihteenvaihdon). Hyvä silti, kaupungissa se olis menny todennäkösemmin hylkyyn. Heinäkuun mittaan tuli isosteltua upea ripari jotenkuten tuttujen ihmisten kanssa, ja oli kyllä paras, vaikka hiukan outoja tapahtumia oli sotkemassa sitä harmoniaa.

Kesä oli ja meni ja kaikkia aiemmin "pakollisia" tekemisiä jäi pois. Syksy ei alkanut yhtään sen paremmin koulun ja harrastusten suhteen. Jatkuva väsymys ja kauhia unentarve vaivas ja rästissä olevat työt vaan kasaantu. Eka jakso oli sentään mielenkiintonen, kun kävin kursseja kolmella eri koululla ja edessä häämötti se toinen, keväästä asti valmisteltu edullinen matka.

Syyslomalla lähdettiin 20 lukiolaisten porukalla vajaaksi viikoksi Geneveen (eka ulkomaanmatka pitkään aikaan), ja siellä samojen jannujen kanssa tuli istuttua fysiikan luennoilla CERN:issä ja pyörittyä kaupungin yössä. Ja sitn tuli käytyä Ranskan puolella vuorella (ja missä kunnossa oltiin sitten sekin hissimatka). Mielenkiintonen opiskelu ja vapaa-aika aika hyvin balanssissa, vaikka kaiken maailman nähtävyyksiä ja museoita raahattiinkin katsomaan, ja iltaisin oli palavereja. Matkalla tuli otettua tuntumaa kymmenen jätkän kimppakämppäasumiseen edullisessa hostellissa ja nähtyä kansainvälisen kaupungin monet puolet. Ruoka oli kyllä julman hintaista niinkuin kaikki muukin, paitsi juotavat. Ei semmonen ranskaa puhuva loukko mitään Sveitsiä oikein ole, mutta käkikello ja linkkari tuli ostettua mukaan siitä huolimatta.

Marraskuun alussa tuli talvi muutamaksi viikoksi. Kuukausitolkulla odotetut Iron Maiden keikat (kerran Tampereella, kerran Helsingissä) ei olleet ihan parasta, mitä ko. bändiltä on nähty. On se uusi eeppinen levy kyllä hyvä, mutta livenä kokonaan soitettuna se ei niin uppoa yleisöön. Niin ja ne kutsunnat... aika simppeli tilaisuus, mutta edes C-ajokortti ei tuonut paikkaa ensi kesälle. Valmiiksi olivat laittaneet osoitteen ja ajankohdan, ennenkuin mitään ehdin toivoa. Tarvitsevat niitä kuskeja kuulemma enemmän tammikuussa.

Joulu tuli aikasta yllättäen ja jäikin vähän vaisuksi... tuommonen syyssää tuolla on nytkin, kun normaalisti pommeja on lauottu näpit kohmeessa. Uutenavuotena sentään oli perinteiseen tapaan aktiviteettia. Iso talo käytettävissä, pakolliset paukuttelut ja monipuolinen illanvietto, joka vähän kyl hilipui loppua kohden. Yks puoli musta pääsi taas oikein kunnolla esiin, ja olisiko tässä alkua sille, että se pääsis kehittymään eteenpäin. Johan sitä on ihan liian pitkään oltu elämättömiä ja illanvietoissa keskitytty murjottamaan sivummalla ja ottamaan lisää kuppia. Näitä täytyy vaan saada lisää... ei sais kaikkia vapaita istua himassa. Loppuillasta tuli ne suureen nollaukseen (tai nolaukseen) kuuluvat fiilikset: "missä mennään", "mitä mä oikein oon tekemässä", ja "mitähän sitten, kun tästäkin aamulla herätään". Aamulla tosin päästiin vasta nukkumaan. Nyt sekä fiilis että kalenteri on aika lailla nollattu, vaikka loppupeleissä vuoden vaihtuminen on vaan päivämääräasia. Mutta voihan se olla merkittävä, jos siitä sellaisen tekee...