Äikän töitä, filosofian töitä, matikan töitä, saksan töitä, sielunvihollisen töitä, jotka harmaaseen arkeen puettuna ihmisen tahtoa nakertaa... Valkenevia päiviä (enää 4 kk niin voi alottaa mökki & grillikauden ja siitä alkaa kesä), synkistyviä mieliä, väheneviä hetkiä tutussa koulussa... Kuukausi ja päivä, sitten on abiristeily. Mitä siellä sitten ikinä tuleekaan tapahtumaan, olkoon asenne se että se on loppuelämäni ensimmäinen yö... tai ainakin ainutlaatuinen kokemus. Oletus on, että sillä reissulla ei nukuta.
Kertsi sitten kävi häviämässä ison finaalin 6-0, eikä tässä vaiheessa enää tunnu miltään. Hyvä ettei tullu suorana telkkarista, enemmän ehkä joku 2-3 -tappio jatkoajalla ois ketuttanu, mutta mutta... uutta matoa koukkuun ja torstaina kattoon kotipeliä Jokereita vastaan, saa nähdä millanen on vastaanotto.
Nyt on töitä. Joku ope sanoi, että tämä on elämämme rankinta aikaa... pitäiskö olla huolissaan, kun se ei tunnu siltä?
- Missä piileksit, ihminen?