Siis olenko oikeesti joskus odottanut koulun loppumista tai kuvitellut että abina oleminen on jotain hienoa? Se, että sai käydä tunneilla ihmisten kanssa, opiskella mielenkiintosia juttuja ja tehdä helppoja kokeita oli loppujen lopuksi aika mukavaa, yo-koekin oli vaan joku mörkö jossain kaukana. Nyt kirjotukset on oikeasti tuossa nurkan takana ja kaikki aineet vaikeampia kuin koskaan. Samaan aikaan hiillostetaan vielä jatkosuunnitelmilla. Vikat tunnit oli tuossa keskiviikkona ja nyt luvassa on vaan lukemista ja koetta kokeen perään. Välissä on vaan pientä rentoutumista tossa 15. päivä.
Ei, en mä kirjota kuutta ällää ... ja mitä sen on väliä, kun syksyllä on jo enkusta tienattu yksi M (250/299 pisteellä), mikä on siis nykyään vielä huonompi arvosana kuin joskus ennen. Hissasta sentään napsahti L melkein kylmiltään. Pitäis saada ihteään niskasta kiinni ja ruveta lukemaan, vaikka epätoivoselta tuntiikin.
Eka äikän YO on jo viikon päästä perjantaina. Viisaita olivat ne, jotka kirjotti äikän syksyllä. Hyvän aineen kirjottaa helposti (ja niistäkin vaan parempi otettiin huomioon), mut tosta tekstianalyysipaskasta ei saa hyvälläkään vastauksella täysiä pisteitä, korkeintaan 45/54. "Ei teidän tarvitse sitä pelätä"- sanoi äikänope. Vähänpä se ties. Tekstitaito meni prelissä huonommin kuin ikinä, ja oon jo kyllästyny kaivamaan teksteistä esiin asioita ja kertomaan niistä 1-2 sivua tehtävänantoa noudattaen. En vaan saa tarpeeksi irti, niin menee jaaritteluksi. Toivottavasti pisterajoista edes tulee alhaiset.
Suhtautuminen: Vittuuntunut
Matikasta ois preli maanantaina, ja sitä on tullu prepattua aika paljon. 60 pisteen kirjottajalle on luvassa 1000 euron bonus, ällä ei oo mikään mahdottomuus. Tai sitten onnistun panikoimaan ja tyrimään niin perusteellisesti, että pisteitä tulee vaan jotain päälle 40 ja tulee joku E, mutta eiköhän tää homma hoideta kotiin, kun noita tehtäviä on oikeasti mukava ratkoa. Haastavilta tehtäviltä ei kyllä voi välttyä.
Suhtautuminen: uhmakkaan toiveikas.
Ruotsi ja saksa? Kyllä nuo kielet saa pienellä perehtymisellä sujumaan, mutta kaiken maailman sanojen ja sanontojen (plus saksassa rektiot sun muut) opettelu on kyllä sieltä jostain. Kuuntelusta ei ikinä voi saada täysiä, ei myöskään aineesta, ja aina löytyy muutama kiero monivalinta ja semmoinen rakenne, joka menee väärin. Vaan todella perehtyneet gurut tai natiivit puhujat voi saada kielistä älliä, kun siihen tarvitaan usein yli 90% pisteistä. Jos nyt jotain lukis ja reenais ainekirjotusta niin vois olla jotain toivoa. Eka naula arkkuun olis vituiks menny kuuntelu, ja ne on jo reilun viikon pääst. Syksyllähän tuo enkku kosahti lähinnä kuunteluun (josta tuli kaikkien aikojen pohjat) ja aineeseen.
Suhtautuminen: Epävarma
Fysiikkafysiikka... ei ole oikeastaan ikinä oo tullut noita laskutehtäviä harjoteltua kunnolla ja kertauskurssiinkaan en paljoa panostanut. Tosin noissa vanhemmissa yo-kokeissa ekat tehtävät on suht helppoa kauraa, jos perusasiat hallitsee. Niillä pääsee jo pitkälle eikä 8 tehtävää kolmestatoista oo mikään mahdottomuus, jos vielä osais johonkin jokeritehtävään kertoilla asioista. Ei noita keskeisiä juttuja loppujen lopuksi mahdottoman paljoa ole. Pittää vaan harjoitella, preli keskiviikkona.
Suhtautuminen: varovaisen toiveikas.