Juhannuksen vietto on vakava asia. Niinkin vakava ettei suunnitelmat ole vieläkään selkeät. Lähteäkö muutaman jätkän porukalla (josta yksi vakiokaveri poissa) mökille homehtumaan, kalastamaan (jos kukaan vaivautuu), huiskimaan hyttysiä, grillaamaan, saunomaan, uimaan ja yleisesti lojumaan ulkosalla. Illalla voi sitten polttaa jonkunlaista risukasaa jos ei luonnonäänissä ja auringonlaskussa ole tarpeeks ihailtavaa. Lähin vähäinen "elämä" löytyy muutaman kilometrin päästä kylän ainokaisesta baarista, jos ei naapurista löydy kovin seurallista porukkaa. Mutta mitäs sitten tehdään jos homma ei toimi, juttu ei luista tai toiminta maita?
Kun sen jussin voisi viettää kaupungissakin. Autoillen, baareissa (jos budjetin järjestää kuntoon) ja yön läpi riekkumalla. Onnistuu se uiminen, rillaaminen ja saunominen täälläkin. Ja täältä löytyy niitä ihmisiäkin enemmän kuin järveltä keskellä korpea. Taitaapa se kuitenkin jäädä vaan näkemisen ja juttelun tasolle korkeintaan, jos ei joku poikkeus tällä kertaa vahvista sääntöä. Ei parane laskea semmoisen mahdollisuuden varaan, jos vaihtoehtona on hyvä mökkireissu.
Ei tässä muuten mitään muttakun mahdolliset tykötarpeet pitäisi hankkia klo 13 mennessä ja täällä sitä vaan kirjotellaan vieläkin. Festarit yksin nyt ei ole mikään vaihtoehto.
Pian alkaa yöt pimentyä, valitettavasti. Auringonnousu koko yön kestäneen hillumisen jälkeen on aina jotain niin upeaa. Baarista on pilkun jälkeen hienoa lähteä vaikka pulahtamaan uimassa kun päivä jo valkenee. Mökillä taas laiturin uittaminen paikalleen klo 5 aamulla on suht mielenkiintoinen kokemus (kun sitä on siis rakenneltu ensin koko yö). Päivään asti vaan harvemmin jaksaa valvoa. Vähemmän hienoa sen sijaan on viettää helteiset iltapäivät ja illat töissä. Eipä sinnekään tarvitse nyt kolmeen päivään mennä, mutta siihen ne pidemmät vapaat sitten jääkin.
Oli tuossa 2. päivä tuo yo-päivä sitten niin, ja mitäs siitä... kaikki meni kamalan nopeasti ja vähemmän muodollisesti kuin sitä joskus luuli. Juhlat meni kai ihan hyvin. Kutsuun oli merkattu tarkka aika ja mitä siitä seuraa? Kaikki ne kauan sitten viimeksi nähdyt sukulaiset ja muut ihmiset, ne tulevat yhdellä rytäkällä, viipyvät pari tuntia ja poistuvat samanlaisella rytäkällä. Siinä sitten saat heilua kuin heinämies, että joka kuppikunnan kanssa ehdit jotain juttelemaan. Päivänsankari ei saa edes rauhassa maistaa kaikkia tarjoiluja kun koko ajan ressaa notta pitäisikö noidenkin kanssa jotain puhua, kun ne tänne asti ovat raahautuneet. Juhlan jälkeen oli hienoa kuitenkin ottaa skumppapullo kouraan ja lähteä repsikan paikalla viettämään iltaa. Lopulta päädyttiin siihen pahamaineiseen metrobaariin, kun jonkun aikaa painostin. Ja mitäs, perinteinen vitutushan siinä iski pintaan kun katseli toisten vipinöitä. Mitäs ne meikäläistä edes morjenstamaan, kun liikkeellä on käytännössä kuitenkin lähes kaikki. Voisko sitä joskus vaan ottaa iisisti ja juhlia "reikä päässä" kun tuommoiseen mestaan päätyy? Tälläkin kertaa tuli vaan jurnutettua lakki päässä ja haettua lisää juomaa. Kolmen jälkeen oli sitten hyvä miettiä että entä jos... Mutta miten tämän illan pelastaa? Korokkeen päälle tanssimaan välittämättä mistään (vedin hyvää settiä kuulemma) ja baarista suoraan uimaan. Ikimuistoinen ilta? Tavallaan, ehkä. Aamulla se tuntuikin vielä hauskalta, kun autosta oli illan aikana hävinnyt pakoputki. Eipä siinä ehtinyt kauaa kuitenkaan fiilistellä eilisiä kun taas lähdettiin mökille viettämään hellepäivää.
Viikot onkin sitten töitä, ja tilanne noin niinkuin yleensä vähän kehno juuri nyt. Mutta kyllä she siitä kai. Onneksi tänäkin viikonloppuna on ohjelmaa suht varmasti. Että mielenkiintoista jussia vaan kaikille!