IRC-Galleria

Pilvisinä iltoina on tiedättekö jännää ajaa töistä kotiin kun on pimiää, vastaantulijoiden valot häikäisee eikä tien reunoihin näe kunnolla. Pimeät metsänreunat saattaa olla kohtalokkaita tähän aikaan vuodesta.

Viime viikonlopun saldo: Opettelin akustisella kitaralla uuden biisin, pääsin taas lauantaina hinaamaan kaverin autoa ja sunnuntaina olin sitten siellä Metallican keikalla. Pitää ihmetellä taas kuinka näin ison tapahtuman järjestelyt voi kusta näin. Hommasin lähes huutonetin halvimman (64 egeä) tiketin E-katsomoon sillä periaatteella että kaipa sieltäkin näkee. Noh, paikan päällä katson, notta C,D,E ja F-katsomoihin sekä kentälle opastetaan yhden ainoan portin kautta ja sen edessä jono. Sen jonon päätä etsin sitten reilut 5 mineä kunnes sisuunnuin, kiipesin mäen ylitse ja jonon ohi etsimään E-katsomon porttia ja kas kummaa, sinne sai kävellä suoraan sisään. Muuten olisin varmaan ollut siinä jonossa vielä Metallican aloittaessa.

Paikalta ilman skriiniä nippa nappa erotti ihmiset lavalla, mutta mökä kuului enemmän kuin riittävän hyvin. Diablo veivasi sitä samaa settiä, joka on nähty jo ajat sitten, ei mitään uutta. HIMmi toimi yllättävän hyvin vaikka siis... ne vaan soitti eikä mitään sen kummempaa. Kai meikäläiseltä löytyy joku heikko kohta niiden musiikkiin vaikka sitä Villeä joskus yläasteella pilkkasin.

'tallica taas... no, veti aika paljon wanhaa thrash-tuotantoa ja setin alkupuolella melkein kokonaan. Saattoi olla aika järkytys jollekin Nothing Else Matters-fanille, mutta itselle maistui. Kyllä se "yksitoikkoinen" jynkytyskin toimii, kun sitä vetää tiukasti soittava komppikitaristi ja taitava soolokitaristi. Jotakin siinä vaan on. Jäi Hetfieldin otteista semmoinen fiilis, että tätähän pitää reenata levyjen päälle soittamalla. Yli kahden ja puolen tunnin settiin mahtui kaikki tarpeellinen ja vähän päällekin (esim. And Justice for All oli aika loistoveto ja Orion). Master of Puppets oli jotain aivan täydellistä ja se Nothing Else Matters-kin jotenkin herkisti, niin puhkikulunut kuin onkin. Laulua, huudatusta, pyroja, kaksi encorea ja loppuun Seek and Destroy... Lllloistavaa! Eipä ole tällaista koettu aiemmin. Että kyllä kannatti, ainakin sen kerran ja ehkä vastakin.

Kotimatkalle sain sitten kyydittäviä, mutta siitä jäi vähän semmoinen fiilis että ei menny ihan putkeen. Helsingin päässä motarin alkaessa päätti yksi onneton hirvi taas juosta siitä autojonon välistä. Itse en paina edes jarrua mutta matkustajat kiljui sitten senkin edestä. No, kai se on hyvä että mulla on niin jäätävät hermot liikenteessä, mutta siinä kun liikenneriskeista juttelin niin taisin olla taas about yhtä luotettava kuski kuin tämä tässä. http://www.youtube.com/watch?v=QiMK8MtxTTk