IRC-Galleria

Piti sitten muodon vuoksi käydä hakees nuo syksyn yo-tulokset. Ja mitäs ihmettä: Niin muka huonosti mennyt enkku oli ilmiömäisesti rajaa hipoen noussut äLLään! Kaipa sitkeä puurtaminen sitten auttoi, vaikka olin aika hukassa koetta tehdessä. Se kaikista suurin, kaunein ja tärkein pitkä matikka taas oli jäänyt TAAS pisteen päähän ällästä, ja jossiteltavaa siitä jäi tälläkin kertaa vaikka kuinka paljon. Oma suoritus oli huono, mutta rajatkin vastaavasti laskivat. Onko tämä enää tottakaan... koko koe oli luokkaa evvk, ja sitten tulokset on noin pienestä kiinni. Uskomatonta munkkia ja epäonnea. Noh... 6 ällää olisikin liian täydellistä. Parempi anekdootti siitä jää kerrottavaksi, kuinka se kuudes ja tärkein ällä jäi KAKSI kertaa pisteestä kiinni...

Reilu viikko sitten sain tarjouksen, josta on ilkeä kieltäytyä. Miten lie tuuri näin kääntynyt parissa vuodessa, kun nyt meikää jo kysytään pariksi wanhojen tansseihin ja totta hemmetissä tahtoisin mennä. Muttakun alkaa tuo intti, ja päivämäärä osuu vielä alokaskauden loppupuolelle. Esikunnasta antoivat jonkun yliluutnantin numeron, ja sinnekö nyt pitäisi soittaa ja selvittää tilanne... HUI! Ei se niin suuri henkilökohtainen helvetti oo, jos ei onnistu, mutta keskikokoinen kuitenkin. Kait heillä siellä joku käytäntö on asioihin, kun joihinkin kouluihin sieltä vallan lähetetään varta vasten porukkaa, muttakun... noh, ei kai se selviä kuin soittamalla, jos nyt tähän aikaan enää uskaltaa... "Kokoa ittes Puppe, ole mies!"

Mitään paljon kiinnostavampaa tässä ei olekaan tapetilla. Rengastyöt loppui jo yli viikko sitten, ja työnantajalta saatu viesti oli lähinnä "kattellaan, kattellaan... ehkä joulukuun alussa Prismaan". Syytä onkin vain kattella tässä, kun ei nyt ole edes varma omista menoistaan. Perjantai-iltana olin pitkästä aikaa baarissa ja koin valaistuksen: "Täällähän on väkeä, täällähän on elämää!". Onkohan tässä joku ongelma, etten tunnusta itselleni tosiasioita. Miksi menen baariin vaan, kun joku muu sitä ehdottaa, vaikka ilmiselvästi haluankin sinne. Mikä on se jarruttava motiivi: siveys, moraali, kunnia, raittius, raha, vaiko pelko omasta selustasta? Noh, ehkä asia muuttuu jatkossa, kun itseluottamus kasvaa ja morkkiksen määrä vähenee kerta kerralta. Ei tämä paska vuodenaika pysty tarjoamaan juuri parempaa.