IRC-Galleria

Eli sulut poistettuna jotakuinkin outoa tekstiä oudolta mieheltä... oikeasti yritin pitkään haudutella jotain antoisaa kirjoitelmaa tänne... teräviä mielipiteitä asiasta x tahi sitten asian y herättämää pohdintaa aiheesta z, mutta mikään ideoista ei kypsynyt ansiokkaan tekstin tasolle... Pakko nyt suoltaa jotain, että edelliset älyttömyydet saa jatketta... ja että kaikille, jotka miettivät, että "mitähän tuonkin päässä liikkuu" riittää luettavaa, vaikka tuskin ne näitä eksyy lukemaan ja ketä oikeastaan kiinnostaa...

-- OSA II , tämän hetken kuulumiset, samat asiat jo (n+1). kerta tänä vuonna --

Meni kesä ja rennot päivät, laiskuus jäi --> tuli syksy ja epämääräiset ajat. Väsy ja jonkinlainen horros painaa unen määrästä riippumatta arviolta 80% ajasta (kofeiinia kuumana juomana, kylmänä juomana, purkkana ja pastillina) ja aamuisin ei pääse väsyneenä ylös enää millään. Koulutöihin "uppoutuminen" (eli himassa rötvääminen koulutöihin koskematta) on hyvässä vauhdissa ja sosiaaliset suhteet näivettyy pikku hiljaa... onhan ne kotiviikonloputkin tavallaan mukavia juu. Muutenkin on tavoitteet vähän hukassa ja vuoden 2005 määrätietoinen työ on muuttunut joksikin aivan muuksi... Olishan se hyvä tietää mitä haluaa, että osais ees jonkin eteen tehdä jotain. Mulla on ihan oikea ajokortti (ja oma auto), taloon on hommattu soittokelpoinen piano (että musiikkiharrastustakin vois kehittää) ja syysloma ja Sveitsin matka on parin viikon päässä, mut mikään ei oikein jaksa innostaa. 2006 tulee kyl tätä vauhtia oleen pahemmanlaatuinen välivuosi... ja mitä sitten teen, kun koulu loppuu kokonaan.


-- OSA III , ne koulujutut ja jotain yo-kirjotuksista --

Ahkera opiskelu on muisto vain, lusmuilu hyvässä vauhdissa... Yo-kirjotuksia on takana eräskin *tuiks männyt kuuntelu (kieroja monivalintoja ja (0-2) x 3 pisteytettyjä avoimia, joissa pikkuvirheet korostuu oikein kunnolla) ja kylmiltään roiskittu hissan reaali, jonka pisteistä ei vielä (ehkä hyvä niin) ole tietoa... Ehkä ens vuonna uudestaan, mutta olipahan hyvä harjoitus aiheesta "miten sävellän pitkiä esseevastauksia ilman tarkkaa tietoa asioista"... jotkut sankarit vääntäneet kyseiseen kokeeseen 20-30 sivua tekstiä (erinäisten nettifoorumien mukaan)... paljonkohan tuohon sivumäärään saa olla tietoa... Hyvinkin pian koittaa koeviikko ja muiden pitkäaikaisten projektien erääntyminen. Yhden käden yhdellä sormella voi laskea ne kurssit, joista olisin täysin ajan tasalla... Pari niistä menee jälkeenpäin tenttimiseen joka tapauksessa... ... ... kolmoispiste ... joka ... lauseen ... väliin ...

... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ...
... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... OSA IV
... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... .. ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... - loppuhöpinöitä

Tästä piti tulla tekotaiteellinen sekamelska, vihjailevaa ja kielikuvia vilisevää tajunnanvirtaa, mistä kukaan ei tajua mitään, mutta ei omasta tyylistään näköjään eroon pääse... Outo ja epäselvä osaan siis olla, mutta en mitenkään hyväksyttävällä tai älykkäällä tavalla... poistukaamme pohtimaan tätä. .. ... ... .... ..... ...... ....... ......... ......... .......... ........... ............

vai pitäiskö sanoa vaan mo

Kuumuus, kutina, väsytys, yleismaailmallinen ärsytys, turhautuminen, laiskuus, saamattomuus, vetelyys, kateus, riittämättömyys, nössöys, epävarmuus, tekemättömyys, tyytymättömyys, taidottomuus, epätietoisuus, tekemisen aloittamisen suunnaton vaikeus, päättämättömyys, pelkuruus, ahdistus, ikäkriisi, erilaisuus, teiniangsti, epäsosiaalisuus ja vittu itsetunnon aallonpohja...

VITTUMÄJAKSANYTMITÄÄN!!!!!!!1

Se siitä seuraa, kun on liikaa aikaa rötvätä yksin...

np. SOAD - Holy Mountains

Viimestä vuotta viedään, onneks... ja epäonnekskin kyllä: Oishan se mukava näitä ihmisiä näiden vuosien jälkeen tuntea paremminkin, kun viime vuodet koulussa on jurnutettu lähinnä omissa oloissaan väsyneinä... Ehkä se on sentään hyvä merkki, että ekalla viikolla virtaa ja kiinnostusta tuntuu riittävän ja ihmistenkin kanssa tulee toimeen. Se on vaan 3 jaksoa... sitten koittaa mielenkiintoset ajat.

Mutta ettei totuus unohdu, niin pari uusintaa on vasta rähmitty pois alta, yo-mörkö vaanii jo alle kuukauden päässä ja muitakin uusia ja vanhoja töitä riittää vaikka koko vuorokaudeks. Kunhan jaksais niellä opettajien paskapuheet: "kurssit 13, 15, 17, 19 ja 27 kannattaa ehdottomasti opiskella, jos meinaa ylipäätään saada pisteitä kirjoituksista ja kurssit 14, 16, ja 36 ovat erinomaisen yleishyödyllisiä ja tulevat jatkossa kasvattamaan statustanne ja henkistä vehkeen pituutta"... mikäpä siinä kun nuo fraasit kuulee joka opettajalta erikseen... ja mitäs, fysiikan maikat sanoo "tätä tavaraa on taas kerran aivan kauhesti", saksan maikka sanoo "kai te nyt ootte valmistautunu tekeen kauhiasti töitä, kun oon näin tiukan aikataulun laatinut", hell yeah!

Mut lahjakkaan opiskelijan on tehtävä, mitä lahjakkaan opiskelijan on... aktiivisuutta, työnteon kulttuuria (= 5 tuntia koulutöitä kotona joka päivä), hiukan harrastusta vastapainoksi ja koitetaan nukkua edes kohtuullisesti ja olla polttamatta ihteämme loppuun kahen jakson sisällä (niiq kävi viime vuonna), tälläkin kertaa 1. jakso on pahin.

Ehkä se vähempi itelleen uhrattu vapaa-aika maistuu sit paremmalta... sopii vaan toivoa, etten erakoidu arkihelvettini alla tai rupea joulun alla ihmetteleen että mihinkäs se syksy vilahti.


Asiasta seinään, suoritimpa eilen tuon C-inssin pois alta. Aikamoista rähmeltämistähän se oli, kun 2 kuukautta edellisestä kerrasta kuorkilla ("mitä #¤%@ tää ei kiihdy ja joutuu käsittelemään näin prkleen kovaa"), mutta mitään hylkäykseen johtavaakaan ei tapahtunu. Tiedä sitten miten Pasasen äijän viimenen lause "Tuskin sinä enää koskaan kuorma-autoa ajat." pitäis tulkita. Tosin mitä herrasta oon kuullu, sen kommentteja ei tarvi niin henkilökohtasesti ottaa.

11 neliömetriä hiljaisuutta
lauantai-ilta

Missä ihmiset?

Ei mesessä ainakaan... eikä tuolla kaupungissakaan niinkään, mitä siellä vähän aikaa sitten ajelin. Yksin en lähe maailmaa valloittamaan, mut himassa puuhastelukaan ei nappaa...

Jossain ihan varmasti tapahtuu, mutta kukas mulle kertois... Ei tässä ruveta satunnaishaulla kellekään soittelemaan.

V ä s y t t ä ä k i n, mutta mitä sille periks antamaan. Sunnuntai on sentään vittumainen päivä...

älkää kysykö

Ei se ole krapula eikä edes väsymys, mutta muuten vaan tekee mieli oksentaa ja himassa ollessa fiilikset purkautuu raivoamiseen ja valittamiseen... Ahdistuskohtaus kuussa kuuluu asiaa, mutta tän hetkinen lomanpäätösvitutus ei kyllä liity mitenkään siihen, että lomailuun olis ehtiny vaivaantua...

Kyllähän tästä kesästä lopun päin jäi yhtä sun toista käteen, muttei tarpeeks kuitenkaan (kun vertaa siihen, mitä minäkin vuona on tullu tehtyä)... tai sit odotan vaan liikoja. Jotain asioita on kuitenkin ollu enemmän. On istuttu autossa, ajettu ja tyritty sitä... on hortoiltu ihmisten ilmoilla kännissä, joka on johtanu vaan lähinnä vaivaantumiseen ja kahta kauheampaan vitutukseen aamulla. Mutta olo on kuitenkin varsin levänny indeed. Ihmisiäkin on nähny ihan kohtuullisesti, ettei oo menny IHAN pelkäks kotona rötväämiseks...

Kai sitä uhoomisen sijasta pitäis tunnustaa tosiasiat... laiska, epävarma ja eristäytyvä paska on laiska, epävarma ja eristäytyvä paska vaikka hankkiutuis mihin seuraan tai tekis kuinka monta kertaa vuodessa päätöksen, että huomenna alkaa Elämä. Oppiskohan sitä joskus elään ittensä kans ja nauttiin siitä, mitä on. Alkais pikku hiljaa olla aika, ennenkon vanhuus uhkaa. Ois vaan niin kiva olla aktiivinen ja aikaansaava, mut minkäs teet.

Huomenna sitten pitäis palailla kouluun ja alottaa työnteko, jos se nyt koko vuoden kestäneen laiskottelun jälkeen taas maistuis. Saa nyt nähä, miten asiat järjestyy... että saa edes nuo kirjotukset ja muut isommat projektit ynnä pakolliset kurssit räävittyä. Siinä ohessa saa sitten tuijottaa samoja tuttuja naamoja ja ikäviä kuppikuntia, jotka omalta osaltaan on edenneet elämässään. Ehkäpä viimesen vuoden myötä sitä oppis kääntään kaiken voitoksi... ja paskan marjat, ehkä jo huomenna istun väsyneen luokassa, kun ryhmänohjaaja höpöttää edessä jotain, mitä ei jaksa kuunnella ja kaikki vituttaa tasapuolisesti. Tai sitten en... kyllä tuosta koko touhusta nyt jotain positiivista löytää, jos rupeaa tarkemmin muistelemaan. Mut huomenna sinne kuitenkin mennään, kesä oli tässä...

np. The Beatles - While my Guitar Gently Weeps
Tästä on mielenkiintonen versio netissä (jota ei ihan heti tunnista samaks biisiks) http://video.google.com/videoplay?docid=4262550812178767330 Jos pikkutarkan tiluttamisen sijaan oppiskin joskus soittaan noin (vaikka tuossa onkin ukulele eikä kitara). Rentoutta ja tunnetta meinaan löytyy...

Koita tässä nyt sit saada jotain aikaseks tai järkätä jotain viimeselle lomaviikolle, kun ei saa nukuttua koko yönä (heti kun makuulle pääsee niin alkaa yliaktiivinen tila), mut tolkuton zombihorros ja väsytys alkaa viimestään ennen puoltapäivää... sit heräät seittemän jälkeen illalla ja sama uudestaan... Vanha kunnon kesärytmi (nukkumista klo 7-16) oli pientä tähän verrattuna...

Vaik onhan sitä joskus joulun jälkeen koettu semmostakin, että herää noin vaan joskus aamuyöllä... vaik helpompihan sitä on sit kouluun lähtee, kuin just heränneenä... Viimesen vuoden sisällä on kyl tullu valvottuja öitä pitkin viikkoa ja vastaavasti 14 tunnin yöunia...

Ehkä tästä jonkinlaiseen päivärytmiin päästään, mut tie sit onko ens viikosta lähtien enää aikaa nukkua ollenkaa... kun niistä kesäks asetetuista tavotteista on saavutettu lähinnä se ajokortti ja erittäin raskas rentoutuminen... Tämän ja viime vuoden koulutyöt, kirjotukset ja ehkä pieni harrastaminen siihen päälle tulee syömään mut elävältä... Red Energyt ja muut kofeiinikarkit testiin vaan...

np. Disturbed - Avarice ...sattuu nyt vaan soimaan, jäi Disturbedin biisit soittimeen kun aloin kirjottaa. Faithlessin Insomnia vois sopia tähän väliin paremmin...

Paljon on virrannut vettä Kutalanjoessa ja kaljaa hanoissa sitten sen, kun keväällä kirosin koulunkäyntiäni ja odotin lomaa... että ehtisi tekemään töitä omassa tahdissa...

Mikä lie se oma tahti ollutkaan (luinhan sentään B-kortin teoriakokeeseen), mutta nyt tuo sama opiskeluhelvetti on kahden (2) viikon päässä ja näillä näkymin on semmoinen työmäärä tulossa päälle, että sen alle kun jää, niin sieltä hädin tuskin kuuluu valituskaan. Jotain muutosta vaan siihen vanhaan kaavaan, että energiasta 10% menee työntekoon, 30% valitukseen ja 60% ressaamiseen.

Onhan sitä sen puoleen ollut vähän kavereiden kanssa oloa, pari onnistunutta mökkireissua, yksi onnistunut ripari, yksi abikurssi (josta kävin 7 päivää 9:stä), pari pientä festaria (yksin), vähän autolla ajelua (parikin kertaa jo juoppokuskina, ja liikenteessä sompailukin on koko aika helpompaa)... kai sitä laiskottelua sitten pitää kutsua lepäämiseksi. Rusketuksen hankkiminenkin jäi puolitiehen (paitti naaman ja käsien osalta). Tänään sentään sain jotain aikaan, jos tällanen ahkeruuskohtaus jää päälle niin sais noita muitakin x-kuukautta seisoneita juttuja tehtyä.

Tämä kirjoitettiin 31.7.2006 Katsotaan vaikka kolmen kuukauden päästä, millainen raato olen sitten ja miten asiat on muuttuneet...

np. Paleface - Back to Square One
Jättivät autoon mulle lainaan semmosen levyn, jolla on räppiä. Muutenkin on viime aikoina alkanu kaiken maailman musatyylit kiinnostaa. Wanajassakin tykkäsin the Winylsistä ja Maija Vilkkumaasta. Jokohan sitä kohta vois sanoo kuuntelevansa kaikkea, mikä kuulostaa hyvältä. Toisaalta kun ei todellakaan oo mikään alan mies, niin sillä ei oo niin väliä, että minkä artistin biiseistä tykkää. Heviä ei autossa jaksaiskaan kuunnella.

Mitähän tuo otsikko meinaa... ei jaksa miettiä. Enkä edes muista niin tarkkaan, mitä tähän oli tarkotus kirjottaa... eihän sitä ikinä sillon jaksa, kun inspis on päällä.,..

Siit on jo kohta pari viikkoa, kun tuli oltua taas riparilla. Paras tähänastisista, ehdottomasti. Ei se sitten ollukaan niin tylsää, että isosporukka oli enemmän ja vähemmän jostain tuttua. Monipuolista oli ja toisaalta kaiken hyvän vastapainoks oli paljon pahoja asioita, jotka tuli välillä yllättävästi sotkemaan koko hommaa. Jotenkin sitä vaan tuntee ittensä sivustakatsojaks, vaikka tärkeä tekijä kai olikin. Ainakin tällä kertaa tuntu, että sain osani ihan välttävästi suoritettua. Oli kyllä niin mukavat miittingit sen jälkeen että sois porukan kokoontuvan uudemmankin kerran. Lisää yksityiskohtia löytyy riittämiin muilta, joita asia koskettaa. Kiitokset heille kaikille.

Nopeestihan se meni taas ja mitä mulle jäi. Yhteystietoja ja hataria tuttavuuksia. Muistoja kaikesta siitä, mikä sen viikon aikana elettiin äkkiä läpi. Turhan usein sitä huomaa ittensä statistina tai sivustakatsojana millon missäkin tilanteessa. Jonkun elämä kokee käänteen, toiset kohtaa ja toiset tutustuu. Entäs minä... "try another day"?

Ehkä sitten joskus... vaik pitkä tie on jo tultu.

np. YUP - Kaikki kaikkia vastaan