IRC-Galleria

Varsinaista yo-koetta pukkaa, ja rauhallisuus alkaa vaihtua paniikiksi näin ennen kokeen alkua. Hyvinhän esseekoe siis kai menee, kun kielioppikin kait on hallussa mutta... tuli lauantaina hiukan "pohjustettua" tuota suoritusta. Ja kun porukkaa joutui kuskaamaan yhteen asti niin pohjustin sitten vähän turhan nopeasti ja vähän turhan paljon ja seuraukset tuntuu vieläkin, vaikka sunnuntai meni kokonaan lepäilyksi. Rasti seinään tästäkin! Näin ne hyvät opiskelijat valmistautuu. Eihän sen kuuden tunnin istumisen pitänytkään olla turhan helppo juttu...

Keskiviikkona fysiikka ja perjantaina matikka. Ainakin ensin mainittu vaatii kauhean määrän harjoittelua vielä, ja huomenna pitäisi jo laskimet ja muut luovuttaa koululle. Pari muutakin visaista asiaa pitäisi selvittää tässä ihan pian. Ah ja voih...

Kevättä pukkaa, kun tuota lunta ehti ollakin jo melkein pari kuukautta. Jäädään odottamaan kuinka pian saapuu takatalvi...

"Päivää! Tiesittekö, että ilmastonmuutos on vakava asia, joka tappaa meidät kaikki toteutuessaan? Omilla valinnoillanne voitte kuitenkin vaikuttaa, kuten meidän kaikkien nyt pitäisi tehdä näin ja näin... ... ja maailma pelastuu!"

- Jaa voin vaikuttaa? Kuinkakohan paljon se suuria kuvioita hetkauttaa, jos itse rupean tinkimään elämänlaadustani asian takia. Mitenkäs se oli... pisara meressä. Tiedättekö, tekään ette tuolla näpertelyllänne saa aikaan kuin kourallisen samanhenkisiä ihmisiä, ellette sitten ole todellinen vaikuttaja ja uranuurtaja? Tiesittekö muuten senkin, että turkiseläimiä nyljetään elävältä, Itämeri saastuu, Afrikassa nähdään nälkää, sademetsiä hakataan, ihmisiä tapetaan ja kidutetaan, on prostituutiota, köyhyyttä, rikollisuutta, rasismia, vainoja, sairautta, sotia ja kansanmurhia? Niin ja tässä lähempänä petetään, pahoinpidellään, menetetään läheisiä, itketään ja masennutaan joka päivä. Hyväksi lopuksi mistään ei ole yksimielisyyttä, mitään ei voida tietää varmasti ja me kaikki kuolemme.

- Niin, mitä minun piti pystyä valinnoillani tekemään?

- Ei ole nyt aikaa ruveta itkemään kaikesta maailman vääryydestä, kun olisi omakin elämä hoidettavana eikä siitäkään meinaa tulla mitään. Sanokaa sitten vaikka, että olen itsekäs ja kyyninen paska, mutta miksi omistautua asioille, joille ei käytännössä voi tehdä mitään? Palataan asiaan sitten, jos vahingossa päädyn olemaan presidentti tai ministeri. Mutta jatkakaa TE ihmeessä kampanjaanne, jos saatte siitä jotain kiksejä. Hyvää päivänjatkoa, kaikesta huolimatta.



[Tämä ei yritä sanoa, etteivätkö edellämainitut asiat kiinnostaisi, tai etteikö aktivistien työ olisi tärkeää. On minulla mielipiteeni asioista, mutta yksin suoritettava maailmanparannus ei taida olla se mun juttu.]

Aih kato kertoivat ratiossa, että 'tallican ens kesän keikan liput myytiin eilen kolmessa vartissa. Minä kun en muistanut koko asiaa, vaikka olin klo 9 tentissä kyl. Suhteitakaan ei liiaks ole, joilla sais lippuja "tiskin alta" (jotkut kyl lupaili, et heiltä vois ENNAKKOON kysellä. Kehtaako tuosta nyt ottaa yhteyttä...).

Pittää vissiin taas lähtee pelaamaan huutonetin kautta. Parikymppiä voi joutua maksaan trokareille ylimääräistä jos ei lippupalvelusta bongaa jonkun peruutusta tai viime hetkellä löydä jotain epätoivoista, joka myis peräti alehintaan. Pakkohan sinne on joka tapauksessa mennä, kun 3 vuotta sitten jäi väliin.

Oho... sanoivatko, että ois toinen keikka tulossa... ei ainakaan varmaa tietoa ollu viel...

np. Radio Rock

Katosi kummasti kaikki nostalgiat lukioo kohtaan, kun sinne joutu raahautumaan tänään yheksän aikaan. Pienessä ryhmässä istutaan väsyneinä hiljaa luokassa ja kuunnellaan opettajan lätinää, tätäkö se olikin... se yhteinen hauska olikin vaan penkkaripäivän juttu. Kouluruokakin maistu paljon huonommalta kuin ennen. Ei siinä mitään, hyvä todeta tällaset asiat kun kohta sinne ei tarvi enää mennä kuin hakemaan todistus...

Sitä ennen on tosin viel tenttejä ja kirjotuksia. Viikon sisään moni opettaja kärkkyy meikäläisen selkänahkaa. Lukuaika käy muutenkin kohta vähiin, ja tässä on vielä semmonen positiivinen ongelma, että joka aineesta on niin pirun hyvät pohjat lähtee kirjottaan. Kuuntelut ja tekstitaito meni odotetun hyvin ja matikasta ja fysiikasta tuli preleistä melkein täysiä pisteitä. Täytyis antaa kaikkensa nyt joka aineessa, jos aikaa ja tahtoa vaan riittää.

23.3. loppuu urakka ruotsin kirjotuksiin. Siihen asti on virallisesti kiire. Käytännössä tosin istun koneella ja ajelen ympäri kyliä, milloinka siihen on tarve/mahdollisuus. Prkl kun huomiseen ruotsin tenttiin pitäis osata jo kaikki ja siitä on kirjotukset sillon viimesenä, jolloin on koko viikko aikaa viel lukea. Fysiikan tentistä yo:hon ei taas oo viikkoakaan...

Katso
Viikkoko siitä on?
Siitä kun edellinen elämä loppui?

Vai onko se
vain omaa kuvitelmaa
Vieläkin maailma pyörii,
ei se mihinkään muuttunut,
ja ihmiset jatkaa elämäänsä,
nekin,
joita et enää edes muistanut.
Ehkeivät ne toisetkaan
ole sinua hylänneet.

Eilen olit illan kotona
muka kiireisenä, muka väsyneenä
samalla kuitenkin tietäen:
"Tuolla jossain ne juhlivat.
Sinne minäkin voisin tunkeutua."
Vaan eivät ne sinua kysele.

Tahtoisit palata,
aloittaa uudestaan,
tehdä paremmin,
kokea jälleen,
muodostaa juuret,
hankkia enemmän muistoja,
saada toisen mahdollisuuden.

Vaan nyt olet tässä,
missä sinun täytyy
tehdä valintoja,
tarttua mahdollisuuksiin,
sitoutua,
suorittaa,
muuttua aikuiseksi,
rakentaa elämäsi itse.

Tästä eteenpäin lisää
muuttuvia elämäntilanteita,
vakiintuvia parisuhteita,
sosiaalista luokkajakoa.
Kaikki on niin vakavaa.
Mutta vielä on niitäkin,
jotka elävät kuin sinä.

Miksi valittaa,
kun kaikki ovet elämään ovat auki
ja vielä löytyy joku,
jonka kanssa kumota tuoppi
ja suunnitella yhteisiä toimia,
kun aika ja intressit osuvat yhteen

Kohta tulee kevät
ja valoisat illat,
ja saat valkolakin,
ja näät vielä kerran nuo toiset.
Sitten tulee kesä,
ja tulevaisuus odottaa
- ainakin jonkinlainen.

Ethän kuole vielä pitkään aikaan.

kiirepaniikkitenttikeskiviikkonakirjotuksetkohtakaheksankappalettaruotsiakorvaavatehtävä
matikkafysiikkamitätolleäikälletehäänpakkolukeeosatakaikkikoskabaariinääääh

Alotin sit lukemisen, ja nyt on ihan saaterinmoinen kiire koko ajan... muka. Kiva kun ruotsin tentti on melkein ekana ens viikolla ja fysiikan tentti just ennen kirjotusten alkua. Kirjotuspäivät menee sitten just toisin päin. Sama se kai, kunhan tulee jotain luettua, mut kaikkee muutakin pitäis keretä täs. Ei auta kuin hengittää syvään ja keskittyä siihen, mitä pitää tehdä Tänään. Sekin on kyl aika lohdutonta kertomaa, jos vielä kuvittelen ehtiväni illalla johonkin. Joku suhteellisen hyväkin syy olla viikonloppu himassa?

Ja tauko päättyi... takaisin ruotsinkappaleiden pariin. Sit viel saksaa ja vois tota fysiikkaakin joskus alotella... urgh...

np. Apulannan uus...

Ei vainen, onhan mulla tääl sentään yli 16 astetta sisällä. Ei se viel niin kylmä ole, että viittis perehtyä noiden patterien toimintaan. Lievästi kipeenä oon kyl jo ties monetta päivää. Se on muuten mielenkiintosta kun autosta jäätyy ikkunat - sisäpuolelta. Jotenkin outoa raapia sitä jäätä auton sisään samalla kun rukoilee puhaltimelta ees vähän lämmintä.

Saatiin sitten eilen tuo auto vihdoosta viimein leimaan. Läpimädän takapöntön tilalle oli vaihdettu uutta putkistoa, eikä muustakaan ollut sanomista. Olikin sitten semmonen ilta että jos hetkeks tuli jostain himaan niin kohta taas kyseltiin että jos pystyis sinne ja sinne. No, vaihteeks sellastakin, vaihtelua kotona istumiseen jollon ainoa kontakti ulkomaailmaan on mese ja galzu. Metron teinix-bileet osasin sentään jättää väliin. Fiksu päätös?

Kirjotuksiin reilu 2 viikkoa, ens viikolla alkaa tentit. Ei taho!

Jos jotain haluaa, niin pitää tehdä jotain sen eteen. Entäs jos ei osaa haluta mitään? Ei uskalla haluta mitään niin paljon, että ottais riskin tai kärsis sen puolesta. Kohta esim. pitäis tahtoa johonkin opiskelemaan, ja suureen osaan niistä paikoista ei jumalavita pääse, jos ei tosissaan tahdo tehdä töitä sen eteen. Olis varmaan hienoa olla fatalisti: Ei tarttis tahtoa yhtään mitään, jos kaikki kerran on säädetty valmiiks.

Koulu ei enää sanele, mitä mun pitäis tehdä. Nyt olisi pakko määrätietoisesti tahtoa jotain. Muuten tullaan siihen tilanteeseen, että ei voi enää tahtoa mitään vaan päätyy sinne minne päätyy. Ilman tahtoa ei voi tulla yhtään mikskään. Ja sitähän EN tahdo.

Alotetaan vaikka siitä, että tahdon raivata tän kotona olevan kaaoksen ja kattoa lukemishommat valmiiks tämän illan aikana.

Poistin hätäpäissäni edellisen abiristeily-raportin. Se oli turhan pitkä, ja vasta nyt alkaa todella tuntea sen, mikä siitä reissusta teki niin erityisen. Koko viikko on ollut aikamoista myllerrystä.

Penkkareista jäi aavistuksen vaisu fiilis. Jotenkin siinä oli semmonen meininki, että toistettiin vaan vanhoja kliseitä. Ainakin oma asu oli loistava (sitä Vader-kypärää haettiin maanantaina Tampereelta asti), vaikka vähän oli näkövaikeuksia. Puheestakin sain kiitoksia. Jotenkin saatiin se liukas kuorkkiajelukin hoidettua, vaikka toisessa autossa olikin ulospäin parempi meininki.

Sitten SE abiristeily. Yleisesti: oikein hauska reissu ja hyvä meininki. Kaikkea ei yhdellä risteilyllä ehdi, mutta huonomminkin olis voinu mennä. Join ja heiluin koko yön, mitä nyt aamiaisen jälkeen tuli nukuttua tunti kaverin hytin lattialla. Apis veti vauhdikkaan setin, loppupuolelle ois kaivannu jotain fiilistelyä. Aamuyöstä meininki vähän hiipui, eikä ainakaan omaan tietoon tullut mitään koko koulun mahtibileitä kenenkään hytissä. Naisseikkailut rajoittui siihen, että puheiden mukaan tein vaikutuksen pariin valvojaan buffetissa. Ironista kyllä, se ei ole ollenkaan uutta.

Mutta mitä höpisen erityisyydestä? Ensinnäkin risteilyksi siellä taisi olla aika uniikki meininki: parituhatta abia juhlimassa ilman pahaa karmaa. Muutamien sellaisten kanssa tuli juteltua mukavia, joihin ei oo koulussa niin ollu yhteydessä. Muutamille tuli myös aamun puolella avauduttua. Mutta, kuvitelkaa: Mukana ne ihmiset, joista valtaosan on jotenkuten tuntenut yläasteelta tai kauempaakin, sellasia jätkiä jotka on ollut lähinnä vakituista juttuseuraa koulussa. Ja nyt, niiden ihmisten kanssa tanssimassa nostalgisia eurodance-hittejä yökerhossa. Niiden jätkien kanssa laulamassa pubissa täydestä sydämestä Viidettätoista Yötä ja muita ikivihreitä. Niiden jätkien kanssa hyppimässä Apiksen keikalla, niiden ihmisten kanssa tanssimassa sohvilla ja hyppimässä letkana klubin läpi. Joistakin paljastui ihan uusia puolia.

Pian tiet joka tapauksessa eroaa. Miksi tämä tapahtui vasta nyt? Tosin eron hetkellä yhteishenki on usein paras, sen oon oppinu isoshommista. Toivottavasti jatko-opinnoissa kuitenkin hoidetaan tämä porukan tutustuttaminen bileissä paremmin. Viikonlopun oon juonu ja pyrkiny jakamaan kuvia ja juttelemaan porukan kans netissä. Huomenna pitäis taas löytää se tatsi lukemiseen ja muuhun elämiseen, jos ei joku delirium vie mennessään. Äsken ainakin oli takki aika tyhjä. Koulu loppui, mutta elämä jatkuu. Ja tunnen itseni paremmaksi jätkäksi kuin aikoihin.

Kiitos kaikille mukana olleille, te teitte tästä hienon lopun!

- Turbo(emo)Marsu

Eikös oo aika ristiriitanen sana toi lukuloma? Mut njoo, jotain yleishyödyllistä tässä pitää ruveta näpertään. Juhlimisputki tuskin jatkuu onnistuneesti enää tästä, ja eilinen metroilta palautti aika hyvin todellisuuteen. Onko tässä kaupungissa yhtään "menomestaa", jossa ois oikeesti mukavaa?

Ei koulua enää päivääkään. Hip hei kun tuntuu tylsältä...

np. Brother Firetribe - Valerie