IRC-Galleria

Mikä siinä on, kun makuulla ollessa ei nukahda sitten millään, tekee vaan mieli nousta tekemään kauheesti jotain. Sit kun nousee ja tulee esim. koneelle, väsyttääkin niin ettei ajatus kulje. Mistä vetoa, että nytkin oon puolenpäivän aikaan ihan kuollu... vaikka tulihan tossa eilen illalla nukuttua neljä tuntia...

Ois hyvä opetella jotenkuten nukkuun kun työt alkaa melkein kuin synttärien kunniaks 16. päivä. Aivan, työt. Pääsee tekeen rahaa ja saa jotain vaihtelua tähän himassa jumittamiseen. Eihän sitä voi jumittaa yli puolta vuotta himassa... eihän. Kai kesä viimeistään ajaa pihalle sitten jos ei muuten saa aikaseks. Tai jos nykymeininki jatkuu niin voinkin tehdä kaikki yövuorot. Tarviikohan sitä olla kuinka hereillä hirvien varalta kun aamuseittemään ajaa tehtaalle...

Kerholla tänään vaihteeks ronssiottelu. Olipahan taas välierät, viimenen peli semmoista sirkusta, jonka ois mielellään jättäny näkemättä (vaikka töllöstähän minä sen katoin). Eikö muka oo mitään jossiteltavaa, kun ekat kaks peliä menee tokaan jatkoerään. Eipä kai sitten, kun joukkue tekee kolmessa pelissä 2 maalia ja nekin ylivoimalla. Vastassa kuinkas muutenkaan Helsingin Jokerit. Mielenkiintosta sit ens syksynä kun joukkueesta lähtee valmentaja ja puolet pelaajista. Muuttuuko kuviot ja mihin suuntaan... tää pronssiottelukaava alkaa olla jo vähän turhan tuttu, mitä nyt viime vuonna sattu poikkeus. Kattoo nyt, viittiikö sitä tänään hallille. Pitäis itekin joskus harrastaa noita omia lajeja, vaik tainnu sekin toivo jo mennä et tänä keväänä edistyis.

Huomenna Tampereelle viettään pääsiäistä jos ei muuta tekemistä kehity. Aika auki nää aikataulut- Mitähän mä sielläkin, muutakun et otan ton kitaran mukaan ja testailen Pod XT:tä. Oishan Helsingissä taas se kaarshou, mut ei se viime vuonnakaan niin hirveesti sytyttäny...

Siis mikä *tun kevät. Kesähän tuolla on, kunhan noi viimoset lumet tosta sulaa. Eilen tuli vahvat fiilikset viime kesästä, kun ajeli mustassa autossa ympäri kyliä. Tylsää meinas kyl tulla...

Vaan eipä saa laiskotella liikaa. Vähän ilkee tunne, että kesätöiden kohdalta juna meni jo. Mutta minähän tarviin töitä koko loppuvuodeks prkl... puolikasta fuksivuotta en opiskele, se on niin päätetty. Siinä autoillessa tuli sitten puhelu, että keskiviikkona työhaastatteluun. Varmaan saivat hyvän kuvan kun siinä mumisin. Parempi ois kyl tärpätä, että olis sekin asia hoidossa. Miten sitten oletetut neljä-viis ällää auttaa tehdastyössä...

Pitäis noita opiskelupaikkojakin katella tässä just, vaikka eihän nyt pitäis kai päättää kuin linja, jonne TTY:llä haen. Ei vaan lakkaa vaivaamasta tuo ajatus, että mitä jos sittenkin jotain muuta. Kiva leikkiä ajatuksella että millaiseen työhön mistäkin päätyy, ainoo vaan ettei paukut eikä innostus riitä hakemaan mihkään muualle. Tuolta sen luulis irtoovan melkein ilmaseks. Siinä sit koittaa perustella itselleen, miksi juuri tämä on se oma juttu.

Tänään vielä vapaata. Huomenna siis haastattelun ja Helsinkiin kattoon peliä (mitäs mulla parempaakaan tekemistä kuin lähteä nyt ekaa kertaa vieraspelimatkalle). Torstaina ois Apiksen keikkaa ja perjantaina peliä täällä. Siinä sivussa kun hommailee kaikenlaista ja näyttää naamaansa ihmistenkin ilmoilla, eiköhän tästä selvitä elävien kirjoissa...

Vikat kirjoitukset oli sitten tänään, mutta olo ei ole helpottunut ollenkaan. Suoraan sanoen v*tuttaa niin ettei veri meinaa kiertää. Tuossa matikan koettakin katselin uusin silmin ja tajusin omat mokani jokereissa. Se meidän koulun toinen kultapoika kun otti sitten sen 60 pistettä... Kieliinkään en sen puoleen jaksanut panostaa. Sen tuloksena saksasta on hyvällä tuurilla M ja ruotsista en osaa sanoa... siinä on loistavat mahikset jäädä pari pistettä alle ällärajan, niin kuin melkein joka aineessa. On se mukavaa, kun ekan kahden tunnin aikana tuntuu että homma menee hyvin, sitten iskee epävarmuus ja lopulta millään ei ole mitään väliä. Sama joka ikisessä kokeessa, en olisi kestänyt enää yhtään.

Vaikka eipä se kai paljoa olotilaan vaikuta, tuli sitten ällä tai i...

En ole juhlimassa, nytkään... huomenna tulee tärkeitä vieraita, täytyy olla kotona ja pitää seuraa. Siihen menee kait loput tästä viikonlopusta. Niin ja alan olla jo niin eristäytynyt mökkihöperö, että kontaktit ulkomaailmaan on päässeet häviämään. Paha tilanne, nyt kun ei ole muuta kuin aikaa. Mitä sitä töihinkään, kun rahallakaan ei ole kauheasti merkitystä. Tekemistä tässä kyllä tarvittaisiin, ja innokkuuta... saisi vaikka kevät tartuttaa hulluutensa minuun, että saisi siitä edes vähän tarmoa, jos ei mitään muuta. Onkin jo kerennyt unohtua, miltä sellainen hulluus tuntuu...

Rakas päiväkirja... Tänään onnistuin pitkän matikan yo:ssa nololla tavalla tyrimään mahkuni tuhannen euron stipendiin. Tai vaikka olisinkin saanut sen vikan tehtävän tehtyä, ei olisi välttämättä tullut 60 pistettä, mutta ainakin kaikki muut menivät oikein. Samaan syssyyn saattoi silti mennä älläkin, jos se raja nyt pompsahtaa niiden jokeritehtävien takia...

Mukavaa, kun saa tehtyä "täydellisesti" 9 tehtävää ja on vielä klo 12 luottavainen: 6 tehtävää kohta valmiina! Seuraaviin menee sitten reilummin aikaa. Viimeistä tuntia viedään ja lähden turhaan koittamaan jokereita. Vartti aikaa ja koitan paniikissa lyhyttä numeerista integrointitehtävää. En muista menetelmää niin tarkkaan, mutta kaava on maolissa. Vaan eipä löydy laskimella koittamalla, mikä se kaavassa esiintyvä mystinen h on. Paholaisen enkeli tulee rehtorin hahmossa ilmoittamaan kokeen päättymisestä, ja kaikki on lopussa!

Vois periaatteen vuoks mennä uusimaan syksyllä, jos voi yrittää uudestaan. Näitä juttuja sitä kuitenkin mennään parin vuoden pääst opiskeleen...

Maanantaina pääsee repimään perseensä ja kokemaan ahdistusta pitkän saksan kanssa ja perjantaina on sitten se ruåtsi. Ei näissä kestä mielenterveys...

Neljää vahvaa Eetä odotellessa...

Ahdistaa, väsyttää, urgh... olo on sentään tänään jo melkein normaali mut mut... kohta pitäis laskimet ja muut viedä koululle ja 24 tunnin päästä alkais fysiikan yo... ja ne muut, aargh... on taas luettu ja harjoiteltu, on luettu ja harjoiteltu niin...

Kunhan näistä parista viikosta selviäis...

Jos yo-kirjotukset on tyritty, on tyritty kaikki... Meni se eilinen äikän aine sentään ees jotenkin, jos korjaajakin löytää siitä jonkun pointin...

Varsinaista yo-koetta pukkaa, ja rauhallisuus alkaa vaihtua paniikiksi näin ennen kokeen alkua. Hyvinhän esseekoe siis kai menee, kun kielioppikin kait on hallussa mutta... tuli lauantaina hiukan "pohjustettua" tuota suoritusta. Ja kun porukkaa joutui kuskaamaan yhteen asti niin pohjustin sitten vähän turhan nopeasti ja vähän turhan paljon ja seuraukset tuntuu vieläkin, vaikka sunnuntai meni kokonaan lepäilyksi. Rasti seinään tästäkin! Näin ne hyvät opiskelijat valmistautuu. Eihän sen kuuden tunnin istumisen pitänytkään olla turhan helppo juttu...

Keskiviikkona fysiikka ja perjantaina matikka. Ainakin ensin mainittu vaatii kauhean määrän harjoittelua vielä, ja huomenna pitäisi jo laskimet ja muut luovuttaa koululle. Pari muutakin visaista asiaa pitäisi selvittää tässä ihan pian. Ah ja voih...

Kevättä pukkaa, kun tuota lunta ehti ollakin jo melkein pari kuukautta. Jäädään odottamaan kuinka pian saapuu takatalvi...

"Päivää! Tiesittekö, että ilmastonmuutos on vakava asia, joka tappaa meidät kaikki toteutuessaan? Omilla valinnoillanne voitte kuitenkin vaikuttaa, kuten meidän kaikkien nyt pitäisi tehdä näin ja näin... ... ja maailma pelastuu!"

- Jaa voin vaikuttaa? Kuinkakohan paljon se suuria kuvioita hetkauttaa, jos itse rupean tinkimään elämänlaadustani asian takia. Mitenkäs se oli... pisara meressä. Tiedättekö, tekään ette tuolla näpertelyllänne saa aikaan kuin kourallisen samanhenkisiä ihmisiä, ellette sitten ole todellinen vaikuttaja ja uranuurtaja? Tiesittekö muuten senkin, että turkiseläimiä nyljetään elävältä, Itämeri saastuu, Afrikassa nähdään nälkää, sademetsiä hakataan, ihmisiä tapetaan ja kidutetaan, on prostituutiota, köyhyyttä, rikollisuutta, rasismia, vainoja, sairautta, sotia ja kansanmurhia? Niin ja tässä lähempänä petetään, pahoinpidellään, menetetään läheisiä, itketään ja masennutaan joka päivä. Hyväksi lopuksi mistään ei ole yksimielisyyttä, mitään ei voida tietää varmasti ja me kaikki kuolemme.

- Niin, mitä minun piti pystyä valinnoillani tekemään?

- Ei ole nyt aikaa ruveta itkemään kaikesta maailman vääryydestä, kun olisi omakin elämä hoidettavana eikä siitäkään meinaa tulla mitään. Sanokaa sitten vaikka, että olen itsekäs ja kyyninen paska, mutta miksi omistautua asioille, joille ei käytännössä voi tehdä mitään? Palataan asiaan sitten, jos vahingossa päädyn olemaan presidentti tai ministeri. Mutta jatkakaa TE ihmeessä kampanjaanne, jos saatte siitä jotain kiksejä. Hyvää päivänjatkoa, kaikesta huolimatta.



[Tämä ei yritä sanoa, etteivätkö edellämainitut asiat kiinnostaisi, tai etteikö aktivistien työ olisi tärkeää. On minulla mielipiteeni asioista, mutta yksin suoritettava maailmanparannus ei taida olla se mun juttu.]

Aih kato kertoivat ratiossa, että 'tallican ens kesän keikan liput myytiin eilen kolmessa vartissa. Minä kun en muistanut koko asiaa, vaikka olin klo 9 tentissä kyl. Suhteitakaan ei liiaks ole, joilla sais lippuja "tiskin alta" (jotkut kyl lupaili, et heiltä vois ENNAKKOON kysellä. Kehtaako tuosta nyt ottaa yhteyttä...).

Pittää vissiin taas lähtee pelaamaan huutonetin kautta. Parikymppiä voi joutua maksaan trokareille ylimääräistä jos ei lippupalvelusta bongaa jonkun peruutusta tai viime hetkellä löydä jotain epätoivoista, joka myis peräti alehintaan. Pakkohan sinne on joka tapauksessa mennä, kun 3 vuotta sitten jäi väliin.

Oho... sanoivatko, että ois toinen keikka tulossa... ei ainakaan varmaa tietoa ollu viel...

np. Radio Rock

Katosi kummasti kaikki nostalgiat lukioo kohtaan, kun sinne joutu raahautumaan tänään yheksän aikaan. Pienessä ryhmässä istutaan väsyneinä hiljaa luokassa ja kuunnellaan opettajan lätinää, tätäkö se olikin... se yhteinen hauska olikin vaan penkkaripäivän juttu. Kouluruokakin maistu paljon huonommalta kuin ennen. Ei siinä mitään, hyvä todeta tällaset asiat kun kohta sinne ei tarvi enää mennä kuin hakemaan todistus...

Sitä ennen on tosin viel tenttejä ja kirjotuksia. Viikon sisään moni opettaja kärkkyy meikäläisen selkänahkaa. Lukuaika käy muutenkin kohta vähiin, ja tässä on vielä semmonen positiivinen ongelma, että joka aineesta on niin pirun hyvät pohjat lähtee kirjottaan. Kuuntelut ja tekstitaito meni odotetun hyvin ja matikasta ja fysiikasta tuli preleistä melkein täysiä pisteitä. Täytyis antaa kaikkensa nyt joka aineessa, jos aikaa ja tahtoa vaan riittää.

23.3. loppuu urakka ruotsin kirjotuksiin. Siihen asti on virallisesti kiire. Käytännössä tosin istun koneella ja ajelen ympäri kyliä, milloinka siihen on tarve/mahdollisuus. Prkl kun huomiseen ruotsin tenttiin pitäis osata jo kaikki ja siitä on kirjotukset sillon viimesenä, jolloin on koko viikko aikaa viel lukea. Fysiikan tentistä yo:hon ei taas oo viikkoakaan...

Katso
Viikkoko siitä on?
Siitä kun edellinen elämä loppui?

Vai onko se
vain omaa kuvitelmaa
Vieläkin maailma pyörii,
ei se mihinkään muuttunut,
ja ihmiset jatkaa elämäänsä,
nekin,
joita et enää edes muistanut.
Ehkeivät ne toisetkaan
ole sinua hylänneet.

Eilen olit illan kotona
muka kiireisenä, muka väsyneenä
samalla kuitenkin tietäen:
"Tuolla jossain ne juhlivat.
Sinne minäkin voisin tunkeutua."
Vaan eivät ne sinua kysele.

Tahtoisit palata,
aloittaa uudestaan,
tehdä paremmin,
kokea jälleen,
muodostaa juuret,
hankkia enemmän muistoja,
saada toisen mahdollisuuden.

Vaan nyt olet tässä,
missä sinun täytyy
tehdä valintoja,
tarttua mahdollisuuksiin,
sitoutua,
suorittaa,
muuttua aikuiseksi,
rakentaa elämäsi itse.

Tästä eteenpäin lisää
muuttuvia elämäntilanteita,
vakiintuvia parisuhteita,
sosiaalista luokkajakoa.
Kaikki on niin vakavaa.
Mutta vielä on niitäkin,
jotka elävät kuin sinä.

Miksi valittaa,
kun kaikki ovet elämään ovat auki
ja vielä löytyy joku,
jonka kanssa kumota tuoppi
ja suunnitella yhteisiä toimia,
kun aika ja intressit osuvat yhteen

Kohta tulee kevät
ja valoisat illat,
ja saat valkolakin,
ja näät vielä kerran nuo toiset.
Sitten tulee kesä,
ja tulevaisuus odottaa
- ainakin jonkinlainen.

Ethän kuole vielä pitkään aikaan.