IRC-Galleria

Tunsin ikävystymisen valtamerenä hartioillani, joten tiesin, että olin lopulta ohittanut tietyn asteen matkassani. Tuijotin San Franciscoa haikein silmin ja tuntui kuin olisin katsonut peiliin. Sanoin hänelle: "Kohta Ääni puhuu minulle pitkästä aikaa, minä tiedän sen. Tiedän myös mitä Ääni aikoo minulle sanoa, ja se ikävystyttää minua äärettömästi. Jokainen hetkihän on ääretön ja ikuinen."

Niin San Francisco nuolaisi nenääni ja Ääni alkoi puhua naurettavan mahtipontisesti:
"Ha'badza Kalfa! Sinun aikasi on käsillä ja tiesi kulku on tiedon temppeliin, sinne määränpääsi nyt on ja siellä taipaleesi loppuu! Kokoa itsesi, katso väkesi ja nouse valtakunnan oppineisuuden sydämeen. Sinut otetaan vastaan ja sinä saat sanoa sanasi, jotka kumpuavat syvyyksistäsi ja kaikuvat ulottuvuuksien halki, jotka kutsuvat lähettiä toisesta maailmasta. Mene! Tämä hetki on sinun!"

Huokaisin ja virkoin San Franciscolle: "Näin se lähtee. Kun minä poistun, pidä huolta Marinnesta, sillä teidän kummankaan ei ole tuleminen tiedon temppeliin."

Ja kuten susi sadussa, Marinne ilmestyikin paikalle huutaen nimeäni.

- Ha'badza Kalfa! Kuinka olet saattanut! Minä kuulin, että sinä lähdit sen Didinna-lumpun matkaan torilta - otit seuraksesi sen saarnaajanartun!

- Ai Didinna hänen nimensä olikin.

- Etkä edes muista nimeänsä! Sinä sika!

- Tiedäthän, kuinka nomina sunt odiosa. Olisi ollut yhdentekevää esittäytyä.

Marinne ei enää kyennyt hillitsemään kiukkuansa vaan löi minua päin näköä. Huuleni jäi hampaan väliin ja sylkäisin verisesti. Juuri ennen tätä hetkeä olivat kuitenkin Nhiswa ja kolme muuta seuraajaani tulleet telttani ovelle, he näkivät mitä tapahtui ja he ottivat Marinnen varmaan otteeseensa ja raastoivat hänet maahan. Niin he olivat järkyttyneitä siitä, että joku oli tohtinut kajota minuun vastoin tahtoani, ikään kuin olisin jokin pyhimys ja tabu tai kuningas ja salamurhattava.

- Marinne, sinä teet minut surulliseksi. Tästä minä olen puhunut avoimesti ja kaikkien kuullen alusta lähtien, mutta sinä olet ollut liian lähellä kuullaksesi. Olen näyttänyt julkisesti kaikkea tätä ensi hetkistä saakka, mutta sinä olet ollut liian liki erottaaksesi. Nyt sinä tulet luokseni parjaamaan minua siitä, että olet lakannut hourimasta, että hallusinaatiosi on päättynyt, etkä enää olekaan matkalla siihen paratiisiin, johon kuvittelit kulkevasi. Minä olen se Baabelin portto, joka ratsastaa pedolla ja on tuleva viettelemään valtionmiehetkin juovuttaviin irstailuihinsa. Tämä kaikki on ollut sinulle jokapäiväisesti sanottuna, mutta olet ummistanut korvasi siltä mikä on ollut totta, vaan ei sitä, mitä olet unelmissasi halajanut. Marinne, teet minut kovin surulliseksi.

Puhuessani Nhiswa seisoi johtajan lailla vakaana ja kolme muuta repivät vihassaan Marinnen vaatetusta riekaleiksi, eikä Marinne pyristelyissään kyennyt vastustelemaan tätä väen valtaa ja hän alkoi päästää paniikinomaisia mutta vaiennettuja kirkaisuja. Pakottajat kirosivat tätä naiseksi osoittautunutta naarasta yhteen ääneen: "Sinä huorilumppu, jakokannu, näin sinä annat meillekin, senkin epäpyhänhäpäisijä!"

Nhiswa kysyi minulta tyynesti, enkö aio sanoa mitään asiaan liittyen.

Mitäpä se minulle kuului!

Sanoin kuitenkin: "Jos hän kerta on huora, miksi te väkisinmakaatte hänet?"

Sanottuani poistuin teltasta rantaan hiljentymään ja sanomani jälkeen vaimenivat ja luopuivat myös pakottajat aikeestaan ja luikkivat tiehensä. Nhiswa ja San Francisco jäivät lohduttamaan uhria, mutta Nhiswa seurasi pian perässäni.

Seisoimme hiljaa useamman hetken verran, kunnes Nhiswa ei enää malttanut mieltään.

- Ha'badza Kalfa, sinä olet hyvempi kuin annat ymmärtää. Vaikka sanonkin noin, ei se tarkoita, ettenkö tietäisi ettei ole olemasskaan "hyvää" ja "pahaa".

- Huomenna aamun koittaessa puramme leirin ja lähdemme tiedon temppeliin.

Illan hämärissä joen kailavuus näytti upealta, varsinkin tiedettäessä, että kailavuus oli ihmisten saastailun aikaansaannosta.

- Minä seuraan sinua minne ikinä menetkin.

- Nhiswa, toveriseni, vielä sinä olet minua seuraamatta. Vielä sinä kuljet edeltäni.

Tuuli pääni sisällä oli yltynyt ja oloni helpottui. Mutta tiesin, että yksi pakottajista oli nyt pettynyt minuun - hän, joka ensin oli Marinneen tarttunut. Tiesin myös, että hän tulisi tekemään muutakin kuin vain levittämään juorua, joka paljastaisi koskemattomuuteni myytin murtuneen. Juoru rikkoisi myytin vahingoittumattomuudestani - myytin, jonka ihmiset itse olivat kehittäneet päissään.