IRC-Galleria

Tämä ei ole nyt epäilemättä näppärin paikka pohdiskella asiaa, mutta en sitten jaksanut ehtimättömyydessäni aloittaa kunnollisempaa pohdiskeluesseetäkään. Kunhan kirjaan ajatuksiani ylös harmitellen, että miun pitäisi valmistella ihan toisia näkemyksiä kirjallisesti huomistakin varten.

Mutta niin. Jotenkin ikävystyttävää, kun puhutaan kuinka kansa on nyt valinnut ja demokratialla on osoitettu muutoksen tarve. Demokratiaa, jossa vain noin kahta kolmasosaa kiinnostaa ottaa osaa ainoaan viralliseen kansanvallan päätöselimeen. Yhdellä ainoalla äänellään, kun ääni ei edes - kiitos suhteellisen vaalitavan - mene valitsemalleen ehdokkaalle, eikä välttämättä edes - kiitos vaaliliittojen - haluamalleen puolueelle.

Kun voi valita vain "parhaan", ei välttämättä ole järkeä antaa ääntään sellaiselle ehdokkaalle, jota oikeasti kannattaisi, sillä tällöin on äänestämässä jotain marginaalista, jolla ei ole toivoakaan tulla valituksi. Tai no marginaalista, eihän Cronbergillekään riittänyt noin 7800 ääntä, vaikka SDP:n listoilta pääsi eduskuntaan vain noin 4400 äänen varalla. Toisaalta Uudellamaalla (jossa muutoinkin on paljon enemmän asukkaita) muuan Perussuomalaisten listoilla ollut on kelpuutettu vain reilun tuhannen äänen voimalla. Tämä ei ollenkaan ole sellaista "demokratiaa", jota ymmärtäisin sanan siinä implikaatiossa, että kansa päättää.

Mielevämpänä näkisin ensinnäkin useamman sijan antamisen. Kolme ehdokastani parhausjärjestyksessä - tai kolme tasaveroistakin ääntä kelpaisi, se olisi yksinkertaisempaakin, ja no mikä pakko olisi sitten antaa aina kaikkia ääniään, jos kerta yhdenkin ehdokkaan valinta tuntuu vaikealta. Myös vastaääni sopisi olla - en ehkä tiedä kenet valitsisin mieluiten, mutta ehkä sieltä joku Tony Halme (oo, kuinka helpon turvallinen vastanimettävä) tai vastaava voisi löytyä, jota ei ainakaan haluaisi edustajistoon.

No hyvä, nyt kun saan jakaa ääneni moneen osaan, ehkä ihmiset uskaltavat äänestääkin häntä jota todella haluavat. Vielä kun poistetaan gallupit, ettei tule sitä päätöskykyä koskevaa illuusiota jo kauan ennen vaaleja, että on turha äänestää muita kuin niitä kolmea suurimpaa. Ihmisillähän harvoja edelläkäyviä poikkeuksia lukuunottamatta on sellainen sosiaalipsykologinen taipumus, että läpikäydään vain sellaista mihin muutkin ja ei kosketa tuntemattomaan.

Mutta mitä, niin, eihän sillä ole mitään väliä minne ääneni menee. Voinhan äänestää vain Pohjois-Karjalan listoilta, ja kun täältä pääsee näemmä jopa kuusi ehdokasta koko maan asioihin puuttumaan, on turha kuvitella paikallisilla kansanedustajilla olevan mitään sanavaltaan minkään suhteen. Vaihtoehto tähän olisi, että edustajamäärä olisi vakio alueittain, eikä tulisi asukasluvun tai vaikka kokonaisäänimäärän mukaan. Nimittäin samassa huoneessa saa olla sata ihmistä, ja he keskustelevat jotakuinkin samoista asioista. Mutta neljässä muussa huoneessa voi kussakin olla vaikka alle kymmenen ihmistä, ja keskustelua käydään eri asioista - mutta yhtä tärkeistä. Samassa kaupungissa näkee samanlaisuuksia, joten on turha keskittää samoja mielipiteitä ylikorostumaan, tärkeämpää on koota erilaisia näkökulmia yhteen.

Vasta-argumentointina voisi puhua vaikka väkilukuun suhteutetusta epätasa-arvosta, enemmistön vastaisuudesta ja että oma lehmä ojassa (kun kerta asun marginaalipiirin alueella). Mikäli näinväittäjä olisi joltain suuremmalta asutuskeskuskselta (jolta tietenkin häviäisi etulyöntiasemaa suhteessa syrjäisemmille seuduille), voisi tietty ehdottaa muuttamista pois - sinnehän ei nyt kannata tulla, kun muutoinkin on liikaa väkeä. Toisaalta ihmiset muuttavat nykin aika tiheään tahtiin piiristä toiseen, eikä sitä luonnollisestikaan ole järin rajoitettu - jos edes voisi heittää äänensä valitsemansa vaalipiirin tai nykyisen asuinkuntansa (vaikkapa opiskelijat eivät usein siirrä kirjojaan muuttaessaan) mukaiseen piiriin.

Joka tapauksessa tällöin jumahtaisimme pian vain laatikon sisäiseen mielipideväittelyyn. Siksipä ehdotankin, että hävitetään koko vaalipiirijärjestelmä ja asetetaan kaikki ehdokkaat koko valtion kattavalle listalle. Minä uskon ihmisten vapaaseen tahtoon eli demokratian mahdollisuuteen ja siihen, että nimenomaan tällöin myös syrjäisempien ja vähäväkisempien edustajat pääsisivät helpommin esille. Tiheämpien asumiskeskusten kilpailukin on tiheämpää, joten esille olisi hankalampi päästä.

No hyvä, demokratia alkaa toimia, kun voi olla muutakin mieltä kuin binääristä juu/ei ja ei tarvitse olla hölmösti aluerajoittuneisuuden kahlitsema? Ei vielä. Suhteellinen vaalitapa on vielä, siihenhän viittasin jo alussa.

Suhteellinen vaalitapahan tarkoittaa sitä, että äänet suhteutetaan puolueiden koon mukaisesti, eli käytännössä lähinnä kolme suurinta puoluetta (jotka kattavat noin kaksi kolmasosaa koko äänipotista) saavat ehdokkaita läpi, vaikka puolueorjuuteen sitoutumattomat tai pienpuolueitten edustajat tarvitsevat aivan järjettömiä äänimääriään saadakseen edustajia. Eli toisin sanoen ainoastaan ne pääsevät sanomaan mielipiteitään, jotka jo entuudestaan ovat sitä mieltä mitä ennenkin ollaan oltu. Minä en alkuunkaan ymmärrä sitä, että nykyisessä yksilökeskeisyyteen pakottavassa yhteiskuntajärjestyksessä kielletään yksilöitä ajamasta yksilöiden etuja. Äänet henkilöille, ei puolueille! Eikä puolueiden merkitys lakkaisi tällöinkään, nehän edelleen antaisivat rahoitusta edustajilleen ja mahdollistaisivat keskustelun, mutta tällöin suurpuolueiden monopoli murtuisi ja näkemyksiä voitaisiin käsitellä vähän monipuolisemmin.

Lyhyesti sanottuna vaalijärjestelmä kaipaisi Occamin partaveitsen kaltaista käsittelyä - turhat mutkat suoriksi.