IRC-Galleria

Valkoista sadetta.
Tuulilasi värjäytyy, en näe eteeni.
Huuleni vapisevat kylmästä,
olen yksin.
Valkoinen valo nousee tien pinnasta.
Minun matkani päättyy tähän.

Vavisten katson kuinka sataa lunta.
Pakkanen leikkii poskillani,
tunnen lämmön valuvan pois sormenpäitäni pitkin.
Kuka sanoi, ettei kyyneleet jäädy?
Kuka sanoi, ettei sydän voi särkyä?
Kuulen kyyneleen juoksevan poskeani pitkin.
Vain yhden jäätyvän kyyneleen vuodatan sinun vuoksesi.
Vain yhden.

Kuva on liian synkkä silmilleni.
Siellä minä olen, pukeutuneena mustaan.

Peili vääristää kuvaa.
Sen on pakko, en minä voi olla uupunut, voimaton.
En voi olla väsynyt elämään, se en ole minä.

Pidätän kyyneleitäni, jotten itkisi itselleni.

Suljen silmäni, etten näkisi kyyneleitäni.

Ajatukseni pyörivät vesiputouksen alla,
painuvat yhä syvemmälle syvään pimeyteen.
Olen yksin viileässä vedessä.
Pidätän hengitystäni pinnan alla.
Uppoan pohjaan ja jään sinne.
Vesi väreilee yläpuolellani.
Valon kajo laimenee vähitellen.
Pimeys vetää minut mukaansa.
Yksin olen onnellinen.

Katselen huuliesi liikettä.
Sanoja kauniita latelet pitkänä listana.
Tarkoitatko niistä mitään?
Onko yksikään totta?
Kauniita sanoja pitkin päivää.
Päässäni pyörii.
Ajatukseni vaipuvat yhä syvemmälle.
Sanoja, sanoja.
Pelkkiä kauniita sanoja ilman merkitystä.

Näen liekkien tanssivan silmieni edessä.
Kaikki lämpö on kadonnut elämästäni.
Jäätävää tulta, joka luo varjoja huoneeseen.
Pimenevässä illassa istun tuijottaen valkeaan.
Haluan palata takaisin entiseen, mutta olen jumissa.
Olen juuttunut kieroituneeseen elämääni.
Jäätävää tulta käsieni alla.
Polttomerkit ranteissani.
Olen merkitty.

Naisen kynnet ovat mustat.
Huulilla viileä hymy.
Vaaleat hiukset silmillään katsoo minua.
Kuka hän luulee olevansa?
Minua parempi?
On minullakin mustaa kynsilakkaa.

Istun pimeässä.
Oven alta loistaa valo.
Kuulin muiden äänet, mutten uskalla mennä mukaan.
Tunnen itseni ulkopuoleiseksi.
En tiedä uskonko itsekkään, kun sanon viihtyväni yksin.
Päässäni pyörii ajatuksia elämästä.
Olenko ansainnut kaiken tämän?
Olisiko helpompaa jättää kaikki taakseen?
En jaksa enään hymyillä.
Minua huimaa.
Haluan vain nukkua.
Lähteä.
Kuka minua kaipaa...

Näen pelkkää mustaa edessäni.
Kuulen muiden naurun oven takaa, mutten voi mennä sinne.
Kaikki nauru kuihtuu, kun avaan oven.
Olen huoneessani ja istun pimeässä.
Kyyneleet silmissäni ajattelen elämää.
Kuinka helpompaa olisi lähteä.
Kaikki olisi paremmin.
Ilman minua olisi helpompaa.
Kaikki olisi paremmin.

Katson peiliin, mutten näe ketään.
Tuijotan käsiä, joita en tunnista.
Kuka minä olen?
Tunnetko minua, jos en tunne itseäni?
Mikä minun nimeni on?
En pysty puhumaan.
Yritän huutaa.
Kuuleeko kukaan?
Kuka minä olen?