IRC-Galleria

Tiedän, että olet siellä jossain.
Katsot minua salaa.
Yrität olla huomaamaton.
Mutta minä tiedän.
Näen sinut aina.
Et pääse katsettani piiloon.
Tiedän, että olet siellä.

Istun hiljaa.
Silmäni ovat sumeat.
Näen punaista.
Vain punaista.
Se valuu rannettani pitkin sormenpäihin.
Hiljaa se tippuu lattialle.
Punaista.
Punaista.
Punaista.

Yksinkertaista.
Kaunista.
Surullista.
Sinun.
Minun.
Mutta ei meidän.

Haluan tuntea kipua,
etten tuntisi itseäni tyhjäksi.

Haluan merkitä ranteeni punaisilla viivoilla.

En halua olla yksin.
Mutta kukaan ei ole luonani.

Haluan tuntea kipua.

Minun on ikävä sinua.
Olet liian kaukana.
Muistatko vielä minua?
Olimme kerran erottamattomia.
Toivon, että vielä tapaamme.
Tunnistamme toisemme vuosien jälkeen.
Olemme taas parhaimmat ystävät.

Sinä voit...

Kantaa minut turvaan.
Pelastaa minut.
Olla lähellä.
Kuunnella minua.
Lohduttaa.
Pyyhkiä kyyneleeni.
Olla ystäväni.
Painaa pääsi olalleni.
Kertoa minulle huolesi.
Luottaa minuun.
Olla minun omani.
Sinä voit rakastaa minua.
Ja minä voin rakastaa sinua.

Minulla on ikävä sinua.
Kaipaan ääntäsi,
käsiäsi,
huuliasi.

Haluan koskettaa poskeasi,
tuntea kyyneleesi sormillani.
Tuletko koskaan takaisin?
Saanko koskaan sanoa nimeäsi?
Kaipaan kuinka kutsuit minua omaksesi.
Rakkaaksi.

Missä olet?
Miksi jätit minut?
Minulla on ikävä.

Ikävä sinua...

Miksi?
Haluan olla yksin.
Miksi minun pitää olla ihmisten edessä?
En halua.
He vain nauravat minulle ja kääntävät sitten selkänsä.
Jään yksin, kun kaikki muut lähtevät.
Enkö voisi säästyä siltä nöyryytykseltä?
Enkö saisi olla yksin omasta tahdostani?

Maailma osaa olla ilkeä.
Olen koko ikäni halunnut olla tavallinen,
normaali, mutta kaikki on minua vastaan.
Miksen voi olla sellainen kuin olen?
Miksi minun pitää muuttua?