IRC-Galleria

This is why I´m alive.
Let me write my words to the wall,
and you will know my secrets.
This is why I´m here.
I´m alive.

Pitkään valvotut illat.
Kädessä aina ruokaa.
Hymyilee vienoisesti ja nauraa kovaan.
On ystävä.

Pitkään valvotut illat muuttuvat yöksi.
Silmät ummessa kuuntelee ääniä.
Ei nukuta, ei väsytä.
Koulu alkaa aikaisin.
Mutta kuka siitä välittää.

Pitkään valvotut illat.
Kädessä aina ruokaa.
Hymyilee vienoisesti ja nauraa kovaan.
On ystävä.

Kuivaa kyyneleesi pikkuinen,
jätä surusi taakse ja jatka elämääsi.
Älä yritä kerätä sirpaleita,
ne vain saavat veren vuotamaan ja kyyneleet valumaan uudestaan.

Kuivaa kyyneleesi pikkuinen,
kukaan ei ole niiden arvoinen.
Jos haluat itkeä,
tee se suljetun oven takana ja paina pääsi tyynyyn.
Älä näytä kenellekään heikkouttasi.

Kuivaa kyyneleesi pikkuinen,
minä pidän sinusta huolta.

You don´t have to say I am beautiful because I´m not.
Don´t say I am a lovely person because I´m not.

Because I´m not.
I´m not a right one to be here.

Why do I have to hear this lies?
Don´t say anything you don´t mean.

Because I´m not here to look beautiful or tell pretty things.
I´m here because you are everything I´m not.

I don´t tell you the truth,
because I don´t know how.

I need just a litlle bit of help to get my life go right.
Just a litlle bit of help to feel ok.

I can´t tell you the lie I carry in my head.
In my head where the butterflies fly.
Fly while their wings cut my brains.

I need just a litlle bit of help to get my life go right.
Just a litlle bit of help to feel ok.

The butterflies cut my brain and all I can feel the pain.
My eyes turn red and I cry, I cry untill I am empty.

I need just a litlle bit of help to get my life go right.
Just a litlle bit of help to feel ok.

Näen enkelin,
siipien hiljaista havinaa.

Tunnen lumen kiteisyyden
ja tuikkujen lämmön.


Koen joulun yhtä ihanan kuin ennen,
luona perheeni.

Joulu on,
se on täällä.
Sydämessä.

Katselen kuvia kultaisesta kirjasta.
Katoan kiviseen kujanteeseen.
Kiusaan kaikkia kuivuneilla kyyneleillä,
kiroan karheilla , kuivilla kirjaimilla.

Itseäni inhoten,
itselleni itkien.
Itseäni inhoten.

Tyydyn tähän tilanteeseen.
Tyydyn tavalliseen.
Tallon tulta tieltäni,
tukahduttaen tunteeni.

Itseäni inhoten,
itselleni itkien.
Itseäni inhoten.

Sinä kuiskasit korvaani hyvästit, kun luulit minun nukkuvan.
Painot suukon poskelle ja suljit oven perässäsi.

Sinä samaisena aamuna poltin käteni kahvipannuun.
Talloin sirpaleita, jotka särkynyt lautanen jätti jälkeensä.
Kyyneleet silmissä, ilman kenkiä, ajoin kapeaa tietä pitkin.
Päämäränä sairaala.

Seuraavana aamuna, poliisien välkkyvien valojen katveessa.
Minut löydettiin.
Nostettiin ojasta ja lennätettiin taivaisiin.

Surullisilla sanoilla haluan, kerjään huomiota.
Toivon toisilta edes katsetta.
Edes hymyä.

Itseäni haukkumalla kaipaan läheisyyttä.
Ketä tahansa pitämään minusta kiinni.
Tunnetta.

Haluan oikeasti jonkun huomaavan kuinka kärsin.
Voin huonosti.

Kenelle kertoisin huoleni, kun kaikki esittävät kuuroja?
Kenellä näyttäisin mihin sattuu, kun kaikki ovat sokeita?




Kuka kuulee kuiskauksen, joka lausutaan täydessä salissa?
Kuka kuulee huudon autiolla saarella?
Kuka ymmärtää sanattoman viestin pimeässä?