IRC-Galleria

Katselen kuvia kultaisesta kirjasta.
Katoan kiviseen kujanteeseen.
Kiusaan kaikkia kuivuneilla kyyneleillä,
kiroan karheilla , kuivilla kirjaimilla.

Itseäni inhoten,
itselleni itkien.
Itseäni inhoten.

Tyydyn tähän tilanteeseen.
Tyydyn tavalliseen.
Tallon tulta tieltäni,
tukahduttaen tunteeni.

Itseäni inhoten,
itselleni itkien.
Itseäni inhoten.

Sinä kuiskasit korvaani hyvästit, kun luulit minun nukkuvan.
Painot suukon poskelle ja suljit oven perässäsi.

Sinä samaisena aamuna poltin käteni kahvipannuun.
Talloin sirpaleita, jotka särkynyt lautanen jätti jälkeensä.
Kyyneleet silmissä, ilman kenkiä, ajoin kapeaa tietä pitkin.
Päämäränä sairaala.

Seuraavana aamuna, poliisien välkkyvien valojen katveessa.
Minut löydettiin.
Nostettiin ojasta ja lennätettiin taivaisiin.

Surullisilla sanoilla haluan, kerjään huomiota.
Toivon toisilta edes katsetta.
Edes hymyä.

Itseäni haukkumalla kaipaan läheisyyttä.
Ketä tahansa pitämään minusta kiinni.
Tunnetta.

Haluan oikeasti jonkun huomaavan kuinka kärsin.
Voin huonosti.

Kenelle kertoisin huoleni, kun kaikki esittävät kuuroja?
Kenellä näyttäisin mihin sattuu, kun kaikki ovat sokeita?




Kuka kuulee kuiskauksen, joka lausutaan täydessä salissa?
Kuka kuulee huudon autiolla saarella?
Kuka ymmärtää sanattoman viestin pimeässä?

Isken käteni peilin läpi tuntematta tuskaa.
Puren huuliani ja pidättelen kyyneleitä.
Ei kukaan huomaa.
Ei kukaan huomaa mitään eroa.
Ei nyt, ei huomenna.

Mitä sen on sitten väliä?
Miksi vaivautua muuttumaan?

Kerään peilin palasia lattialta.
Ne ovat kuin särkyneen sydämen sirpaleita.
Muodostavat rikkonaisen kuvan.
Mosaiikkikasvot paljastavat lasiset silmät,
katkerasti hymyilevät huulet.
Tyhjyyden kasvoilla.

Ei kukaan huomaa.

Istun ihan hiljaa. Suljen silmäni ja odotan.
Silmät kiinni. Odotan vain. Enkä kerro sinulle. En.
Odotan ja lopulta, lopulta vain istun silmät kiinni. Mitään ei tapahtunut.

Kuka sanot olevasi?
Ystäväni?
Viholliseni?

Oletko joku, jota kaipaan?
Vihaanko sinua?
Oletko koskaan kertonut kuka olet?

Kerro minulle, merkitsetkö minulle mitään?
Kerro merkitsenkö minä sinulle mitään?

Kuka sinä oikein olet?


Tai, en sittenkään halua tietää.
Ollaan vain hiljaa, kuunnellaan yötä.
Pidä vain lähellä, nimet eivät merkitse mitään.

Kuinka kauan jaksan esittää, olevani kunnossa?

Kuinka kauan olen ollut poissa?
Poissa omasta elämästäni?
Olenko koskaan elänyt?

Olenko esittänyt koko ikäni?
Kuinka kauan joudun vielä seisomaan lavalla?
Milloin esirippu laskeutuu?

Kuinka kauan joudun vielä kärsimään?

Olen kuin tähti.
Loistan taivaalla muiden tähtien kanssa.
Loistan kirkkaana ja samanlaisena toisten kanssa.

Mutta kun pääset lähelleni, olen aivan yksin.
Olen yksin ympärilläni vain tyhjyyttä ja pimeyttä.
En olekaan loistava tähti, olen vain kasa tomua.
Kasa tomua ja kiveä.

Olen kivikasa keskellä pimeyttä.

Älä usko valheita, joita kerron.
Älä usko, kun sanon kaiken olevan hyvin.
Älä usko.

Älä usko, kun sanon ettei mikään paina,
ettei mikään masenna.
Älä usko kaikkia niitä valheita, joita kerron hymyssä suin.
Älä usko.


Älä usko niitä valheita, joita sanon joka päivä.
Älä usko, jos hymyillen sanon pärjääväni.
Älä usko , jos sanon olevani onnellinen.
Älä vain usko...