Katson ikkunasta, en näe enään harmaata.
Maa hohtaa vihreänä ja puun lehdet ovat auringin värjäämät.
Ne loistavat monen värisinä, luovat katon pääni ylle.
Makaan nurmikolla, pidän kättäni kirjan välissä.
Jatkan lukemista kohta.
Nyt vain tuijotan sinistä taivasta, puiden lehtien lomasta.
Kuinka ihanalta tuuli tuntuukaan, kun se hyväilee poskea.
Tai kuinka ruoho kutittaa niskaa, kun hengitän syvään.
En kaipaa enään mitään muuta.
Olen vain.
Olen vain.