IRC-Galleria

Iho kalpeni katseeni alla.
Viileys värjäsi huulet sinisiksi.
Sormeni jättivät huuruiseen poskeen
vaaleat urat.
Kuinka huulet vielä hymyilivät kun näin sinut viimeksi?
Kuinka poskillasi punaiset kukat kasvoivat?
Miksi huulesi nyt vain jähmettyvät?
Lasittuvat kasvavan jään alle.
Poskesi kuuraisena hyväilevän käteni alla.

Se kaikki painaa liikaa.
Painaa selkäni kumaraan ja järsii sydäntä.
Kaikki tuska valuu verisuonia pitkin ympäri kehoa.
Se polttaa sormenpäihin reiät, joista veri hitaasti tippuu maahan.
Pienistä punaisista pisaroista syntyy tulviva puro jalkojeni alle.
Kipu valtaa vartaloni.
Kouristukset saavat niveleni jäykistymään.
Kuume aaltoilee ihollani.
Kaadun, veri sotkee valkoiset vaatteeni.
Tahmea kangas takertuu iholleni jäätäen.
Veri värjää hiukseni, saa ne takkuuntumaan, kietoutumaan toisiinsa.
Puren huultani kiljuen. Korvani tukkeutuvat huudoistani, kun tikarit uppoavat aivoihini.
Kääntyvät siellä upoten yhä syvemmälle repien vanhat haavat auki.
Sydämeni huutaa. Se haluaa vielä sykkiä, mutta kaikki veri tyhjenee suonista.
Kylmyys tunkeutuu ihoni alle ja saa veren hitaasti jäätymään.
Selkäni alla kangas jää kiinni jähmettyvään verilammikkoon.

Ruumiini nykii musiikin tahdissa.
Yritän hallita itseäni,
joku leikkii minulla.
Olen kuin marionetti-nukke roikkumassa lankojen päässä.
Yritän olla liikkumatta, mutta en voi itselleni mitään.
Musiikki kiihtyy, samoin tahti, jolla minua ohjataan.
Missä on oma tahtoni?

Hän saapuu noutamaan minua.
Odottaa jo ovella.
Haluaa minun tulevan.

Sanon viimeiset hyvästit,
ja olen matkalla.
Matkalla pois ystävieni luota.
Pois tutusta kodista,
pian olen pimeydessä.

Valun pimeyden syliin.
Olen kalpea,
olen kylmä.
Olen kuollut.

Musta kaapuinen mies enään seurassani,
kuihdun ja muutun luurangoksi.
Olen kalpea,
olen kylmä.
Olen kuollut.

Haluan hoitoon,
tarvitsen sitä.
Haluan jonkun kuuntelevan kaikkia itkujani,
kipuhuutoja, jotka kaikuvat päässä.

Auttakaa minua!
Kuunnelkaa hukkuvia kuiskauksia.

Antakaa minun purkaa tunteeni,
kertoa ongelmani,
päästää irti ajatuksista.
Vain antaa sanojen tulvia suusta
ja vyöryä, vyöryä pois päästä.

Auttakaa minua!
Olkaa niin kilttejä...

Tuuli kuivattaa vaatteita,
sitoo veden itseensä,
vie mennessään.

Valkoiset lakanat heiluvat,
varjot heittelevät kuvia silmilleni.
Auringon valo pilkistää välillä.
kertoo minulle tarinaa onnesta.

Onnesta, jota en voi saavuttaa.
Se on valkoisten lakanoiden takana,
kaukana minusta.

Kova maa selän alla,
tuuli hiuksissa,
aurinko silmissä.

Kuivaako tuuli lakanat narulla?

Haluan kävellä jäällä,
kuulla sen murtuvan jalkojeni alla.
Haluan upota kylmään veteen,
painua pinnan alle.
Haluan vajota unohdukseen tummassa kaavussa.

Katoan pimeyteen,
jään alle.
Uuteen kotiini,
johon ruumiini jää vangiksi.
Olen kaukana muista,
piilossa jään alla.

Savu sumentaa silmiäni.
Kyyneleet ovat nousseet silmäkulmiini.
Ulkona sataa lunta.
Hengitykseni hitaantuu,
olen uupunut.
En jaksa olla hereillä.
Haluan vaipua unohdukseen.
Sataa lunta.

Kuka antoi kauneuden muovisille kasvoille,
kätki sen taakse tyhjyyden?
Kuka jakoi kauneuden koville sydämille
ja viileille hymyille?
Kuka teki sinulle kauniin ulkokuoren,
mutta unohti siloittaa sisältä?
Olet pelkkää jäätä.

Kauniit kasvot ilman tunteita,
järkeä,
eloa.
Olet vain kaunis,
muuta sinulle ei ole.

En tiedä.
Se on totuus,
en tiedä.
Olen etsinyt sitä jo kauan,
mutta aina se karkaa käsistäni.
Kerro sinä minulle mikä on totuus.
Kerro totuus elämästä,
sinusta ja minusta.
Meistä.
Onko vielä meitä?