IRC-Galleria

Sininen loputtomuus pääni päällä.
Pilvien takaa loistaa aurinko.
Haluaisin kehystää taivaan,
laittaa sen ympärille kultaiset raamit
ja ripustaa seinälle.

Haluaisin astua kehysten sisään
ja matkata pitkin pilviä.
Laskea auringon säteet
ja kerätä niistä sinulle kimpun.

Haluaisin kanssasi katsoa auringon nousua pilven reunalla,
pitää kädestäsi kuun loisteessa.
Haluaisin etsiä sinulle kirkkaimman tähden
ja tehdä siitä korun sormeesi.

Kehystän sinulle taivaan kultaisiin kehyksiin.

Kaipaan lämpöäsi ihollani,
paistettasi silmissäni.
Kaipaan tuulen virettä kasvoillani,
lintujen laulua.

Kevätaurinko maalaa maan taas vihreäksi.
Tuo elämän takaisin.

Tuoko se sinut takaisin?
Syksyn tuulet veivät sinut pois,
talven kärsin yksin.
Saanko sinut taas kesäksi?

Lahjakas. Kuka, minäkö?
Iloinen, silloin tällöin. Oikeesti harvoin.
Hyvää seuraa. Kenen seurassa oikeen oot?
Sisäisesti todella kaunis. Käännetään nahka sit ympäri.
Hyvännäköinen. Sokeako oot?
Syntymähumala. Myönnän.
Arvokas ihminen. Money, money, money...
Kiltti. OK, niin olen.
Runoilija. Onko sulla LUKIHÄIRIÖ?
Tavallinen, mutta persoonana mahtava. Minähän se...



Kiitokset Teresalle...

Villit korkkiruuvikiharat, suuret korvakorut.
Kahvihetkiä kämppäkavereiden kanssa.
Hameen helmat liehuen, täysillä mukana.

Viisaita sanoja, katse täynnä tietoa.
Helmeilevä nauru, kipinöitä silmissä.
Oikeesti ihana ihminen.

Ruskeat silmät ripsien takana.
Mustat hiukset valtoimenaan, pitkin kapeaa selkää.
Hento varsi täynnä voimaa.
Ajatukset täynnä rakkautta, ystäviä.

Iloinen kauneus pienessä pakkauksessa.
Päättäväisyys, joka kumpuaa syvältä sisältä.
Kiltteys, joka hetki kaikille.
Vahvoja tunteita myrskyten,
laantuen kuitenkin nopeasti.

Punaista väriainetta, vampyyreja.
Kirjoja, musiikkia.
Kaikkea tätä ja paljon muuta.
Tupakan savuiset hiukset pakkasyönä.

Kauhu-elokuvia kynttilän valaisemina iltoina.
Nuudeleita pitkin päivää.
Kuntosali kertoja, kämppäkavereita.
Mitä muuta voi kertoa?

Iho kalpeni katseeni alla.
Viileys värjäsi huulet sinisiksi.
Sormeni jättivät huuruiseen poskeen
vaaleat urat.
Kuinka huulet vielä hymyilivät kun näin sinut viimeksi?
Kuinka poskillasi punaiset kukat kasvoivat?
Miksi huulesi nyt vain jähmettyvät?
Lasittuvat kasvavan jään alle.
Poskesi kuuraisena hyväilevän käteni alla.

Se kaikki painaa liikaa.
Painaa selkäni kumaraan ja järsii sydäntä.
Kaikki tuska valuu verisuonia pitkin ympäri kehoa.
Se polttaa sormenpäihin reiät, joista veri hitaasti tippuu maahan.
Pienistä punaisista pisaroista syntyy tulviva puro jalkojeni alle.
Kipu valtaa vartaloni.
Kouristukset saavat niveleni jäykistymään.
Kuume aaltoilee ihollani.
Kaadun, veri sotkee valkoiset vaatteeni.
Tahmea kangas takertuu iholleni jäätäen.
Veri värjää hiukseni, saa ne takkuuntumaan, kietoutumaan toisiinsa.
Puren huultani kiljuen. Korvani tukkeutuvat huudoistani, kun tikarit uppoavat aivoihini.
Kääntyvät siellä upoten yhä syvemmälle repien vanhat haavat auki.
Sydämeni huutaa. Se haluaa vielä sykkiä, mutta kaikki veri tyhjenee suonista.
Kylmyys tunkeutuu ihoni alle ja saa veren hitaasti jäätymään.
Selkäni alla kangas jää kiinni jähmettyvään verilammikkoon.

Ruumiini nykii musiikin tahdissa.
Yritän hallita itseäni,
joku leikkii minulla.
Olen kuin marionetti-nukke roikkumassa lankojen päässä.
Yritän olla liikkumatta, mutta en voi itselleni mitään.
Musiikki kiihtyy, samoin tahti, jolla minua ohjataan.
Missä on oma tahtoni?

Hän saapuu noutamaan minua.
Odottaa jo ovella.
Haluaa minun tulevan.

Sanon viimeiset hyvästit,
ja olen matkalla.
Matkalla pois ystävieni luota.
Pois tutusta kodista,
pian olen pimeydessä.

Valun pimeyden syliin.
Olen kalpea,
olen kylmä.
Olen kuollut.

Musta kaapuinen mies enään seurassani,
kuihdun ja muutun luurangoksi.
Olen kalpea,
olen kylmä.
Olen kuollut.