IRC-Galleria

En tunnista itseäni enään.
Kasvoillani on liikaa ilmeitä,
vaihdan naamaria joka hetki.

Kiviset kasvot peilissä,
tuskaiset silmät tuijottavat takaisin.

Haluan heittää pois turhat ja kireät hymyt.
Haluan paljastaa itseni,
näyttää tunteeni,
olla oma itseni.

Hymyilen.
Kasvoillani ei ole enään jähmeää,
elotonta muovia.
Olen onnellinen.

Iloinen nauru aamuvarhain,
huolehtiva katse illalla.
Meidän kämpän lempeä muumimamma.
Sitä sinä olet,
ja paljon muuta.

Olet ystävä, huumorintajuinen naapuri.
Puhelimesta riippuvainen, taiteellinen sielu.
Ja pitkä, liian pitkä.

Aamulla en kadu mitään.
Olen tehnyt kaikkeni ja vain tämän voin sanoa sinulle.
En kadu mitään,
vaikka särjet sydämeni ja jätät minut hukkumaan kyyneliini.

Aamulla en tunne surua.
Näen sinun nousevan hopeisia portaita keskelle kirkkautta.
Katsovan vielä kerran taaksepäin.
Hymyilevän minulle.

Aamulla en unohda sinua.
Kuinka usein vain katsoimme toisiamme silmiin.
Kuinka sinua nyt kaipaankaan.

Aamulla muistan sinut.
Muistan sinut aina,
säteilevän hymysi, kirkkaat silmäsi.
Muistan sinut, aina.

Sininen loputtomuus pääni päällä.
Pilvien takaa loistaa aurinko.
Haluaisin kehystää taivaan,
laittaa sen ympärille kultaiset raamit
ja ripustaa seinälle.

Haluaisin astua kehysten sisään
ja matkata pitkin pilviä.
Laskea auringon säteet
ja kerätä niistä sinulle kimpun.

Haluaisin kanssasi katsoa auringon nousua pilven reunalla,
pitää kädestäsi kuun loisteessa.
Haluaisin etsiä sinulle kirkkaimman tähden
ja tehdä siitä korun sormeesi.

Kehystän sinulle taivaan kultaisiin kehyksiin.

Kaipaan lämpöäsi ihollani,
paistettasi silmissäni.
Kaipaan tuulen virettä kasvoillani,
lintujen laulua.

Kevätaurinko maalaa maan taas vihreäksi.
Tuo elämän takaisin.

Tuoko se sinut takaisin?
Syksyn tuulet veivät sinut pois,
talven kärsin yksin.
Saanko sinut taas kesäksi?

Lahjakas. Kuka, minäkö?
Iloinen, silloin tällöin. Oikeesti harvoin.
Hyvää seuraa. Kenen seurassa oikeen oot?
Sisäisesti todella kaunis. Käännetään nahka sit ympäri.
Hyvännäköinen. Sokeako oot?
Syntymähumala. Myönnän.
Arvokas ihminen. Money, money, money...
Kiltti. OK, niin olen.
Runoilija. Onko sulla LUKIHÄIRIÖ?
Tavallinen, mutta persoonana mahtava. Minähän se...



Kiitokset Teresalle...

Villit korkkiruuvikiharat, suuret korvakorut.
Kahvihetkiä kämppäkavereiden kanssa.
Hameen helmat liehuen, täysillä mukana.

Viisaita sanoja, katse täynnä tietoa.
Helmeilevä nauru, kipinöitä silmissä.
Oikeesti ihana ihminen.

Ruskeat silmät ripsien takana.
Mustat hiukset valtoimenaan, pitkin kapeaa selkää.
Hento varsi täynnä voimaa.
Ajatukset täynnä rakkautta, ystäviä.

Iloinen kauneus pienessä pakkauksessa.
Päättäväisyys, joka kumpuaa syvältä sisältä.
Kiltteys, joka hetki kaikille.
Vahvoja tunteita myrskyten,
laantuen kuitenkin nopeasti.

Punaista väriainetta, vampyyreja.
Kirjoja, musiikkia.
Kaikkea tätä ja paljon muuta.
Tupakan savuiset hiukset pakkasyönä.

Kauhu-elokuvia kynttilän valaisemina iltoina.
Nuudeleita pitkin päivää.
Kuntosali kertoja, kämppäkavereita.
Mitä muuta voi kertoa?

Iho kalpeni katseeni alla.
Viileys värjäsi huulet sinisiksi.
Sormeni jättivät huuruiseen poskeen
vaaleat urat.
Kuinka huulet vielä hymyilivät kun näin sinut viimeksi?
Kuinka poskillasi punaiset kukat kasvoivat?
Miksi huulesi nyt vain jähmettyvät?
Lasittuvat kasvavan jään alle.
Poskesi kuuraisena hyväilevän käteni alla.