Venäläispoika oli saanut Ladan. Tietysti sitä piti heti päästä tyttöystävälle näyttämään. Kuinka ollakaan, samaan aikaan tyttöystävän kotona oli käynnissä kova riita. Kukaan ei suostunut tiskaamaan. Lopulta sovittiin, että se joka ensimmäiseksi puhuu, joutuu tiskaamaan. Saapuipa poika sitten tyttönsä kotiin, avasi Ladansa kokolailla jäykän oven ja astui sisään. Poika istui pöydän ääreen ja tokaisi maailmanmiehen tyyliin:"Ostinpa Ladan!" Kukaan ei hiiskunut sanaakaan. Poika ihmetteli moista vähäsanaisuutta ja lähti vähin äänin ulos. Hän kiskoi Ladansa oven auki ja istui penkille miettimään. Hänestä alkoi tuntua, että hänestä tehtiin nyt jollain lailla pilaa. Ladan oven saranat vain kirskahtivat, kun poika paineli takaisin sisään. Kyllä minä niille vielä näytän, poika tuumi, tarttui tyttöönsä ja pani tätä keittiön pöydällä. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Poika meni takaisin pihalle ja repi Ladan oven auki, nyt jo raivosta kiehuen. "Ja perkele, minua kun eivät narrinaan pidä", tuumi poika, sulki Ladan oven hampaat irvessä saranoiden kitistessä helvetillisesti ja astui taas taloon. Nyt poika tarttui emäntää kauluksesta, kaatoi tämän keittiön pöydälle ja pani häntä antaumuksella. Edelleenkään kukaan ei sanonut sanaakaan. Poika oli täysin ymmällään. Pää painuksissa hän meni ulos ja kiskoi Ladansa oven auki. Saranat pitivät aivan mieletöntä meteliä. "Kyllä tälle ovelle jotain pitää tehdä", tuumi poika ja asteli takaisin taloon. "Onko teillä vaseliinia?", poika kysyi. Silloin isäntä nousi ja sanoi: "Minä tiskaan."