IRC-Galleria

Se taas siitä vuodesta.
Ajatella, että on jo kymmennen vuotta siitä, kun pelättiin miten käy vuosituhannen vaihtuessa; takasin kiviajalle vai..?

Ei meinaa saaha ajatuksesta kiinni. Olis niin paljon sanottavaa, mutta ei saa sitä ulos...
Sanat leijuu päässä niinku tuhannen palan palapeli, jota ei osaa koota.

On tässä puolentoista vuoden aikana tullu koettua kaikenlaista.. Ja varsinkin mietittyä...
Välillä niin, että päähän koskee.
Mitä eroa on elossa olemisella ja elämisellä? Mitä jos? Miksi?
Halluutko olla sellanen ihminen, joka valasee huoneen astuessaan sisään vai sellanen,
että se huone valaistuu vasta sitten, kun sie oot sieltä lähteny?
Tuli tilanne jollon oli pakko valita.. Tunnetko loppuelämäs syyllisyyttä kaikesta,
jopa siitä että oot elossa vai alatko tekemään jotain. Tajusin, että on kaks mahollisuutta;
joko jatkat hapen kuluttamista tai alat elää.
Elämä on valintoja.

Se kasvattaa.. Sitä paljon puhuttua selkärankaa nimittäin.
On joutunu väkisinkin miettimään elämäänsä.
Sitä priorisoi kaiken ihan eri tavalla kun ennen. Asiat joita aikaisemmin piti tärkeinä on saattanu menettää merkitystään ja tulee keskitettyä energiansa ihan muihin juttuihin...

On jopa joutunu opettelemaan hymyilemään uudestaan tai ainahan sitä hymyilee,
mutta hymyilemään oikeesti, sydämestä, niin että tuntuu. Ja nyt sitä nauttii sellasistakin asioista, joista ei välttämättä niin välitä, mutta jotka on vaan pakko hoitaa.
Ei enää yritä välttää tai siirtää asioita, jotka on "vaikeita".
Se on jännä, miten paljon ihminen jättää tekemättä vaan sen takia,
että pelottaa niin perkeleesti...
Ihminen on luovimmillaan keksiessään tekosyitä.
Jos joku asia saa siut kysymään iteltäs "mitä jos?", se kannattaa kattoo täysillä loppuun asti.
Ei tarvii sitten kiikkustuolissa ruttusena ja hampaattomana miettiä,
että "mitä jos..?" Mitä jos oliskii tehny toisin..?

"LIFE IS EITHER A DARING ADVENTURE - OR NOTHING."

Nykysin sitä arvostaa ihan eri asioita kun ennen,
ihan eri tavalla ja osaa olla kiitollinen siitä mitä on.

Eikä se ikävä koskaan katoa, aina se on jossain ja tavallaan ihan hyvä niin,
muistaa ainakin mikä on oikeesti tärkeetä.
Kaikki muu on vaan lillukanvarsia...
Mut tiedän, et päivä paistaa mulle aikanaan ;)

Kahta en vaihda; asennetta ja niitä oikeita ystäviä <3

"Minä uskon, että utelias, intohimoinen
jättää jälkeensä erilaisen maailman,
koska hän itse muutti sen.
Ja uskon että, se joka ei riskeeraa ei myöskään mitään saa.
Ja Ellun-kana on parempi munimaan,
koska se on vapaa.
Uskon, että häpeämättömin on se jota eniten hävettää
ja se joka ei keksi mitään on kekseliäs syitä keksimään."

MUISTA EILINEN, UNELMOI HUOMISESTA, MUTTA ELÄ TÄNÄÄN.

Tulevalle vuosikymmenelle.

- Diamond In the Rough -