IRC-Galleria

Nyt olis taas sen aika, kun pitäs avautua kuluneen vuoden tapahtumista.
Niin. Noh. Taitaa jäähä tämä tarina melko lyhkäseks,
kun ei oikein tunnu olevan mitään sanottavaa, kippis ja kulaus.
Noooh.. Jos sitä sentään pienen referaatin tähän yrittäs kehitellä.
Parempaan päin mennään. Vaikka tänäkin vuonna on koettiin menetyksiä, oli viime vuosi pariin edelliseen verrattuna ihan jees vuosi.

Oon ajatellu aikaa. Kaikkeen menee tietty aika. Kaikkiin tapahtumiin ja tekoihin ja niiden tekemiseen ja toteuttamiseen menee tietty aika.
Jos aika yht' äkkiä (syystä tai toisesta) pysähtyiskin, niin vitustako myö se tiiettäs??

Ystävät on parhaita. Taas kerran sama toteamus,
mutta kun siitä ei vaan tunnu pääsevän yli eikä ympäri.

Alkaa pikku hiljaa helpottaa... Pitkästä aikaa sitä oottaa tulevaa oikeesti positiivisin mielin.
Ei enää oo päällimmäinen ajatus se ainainen tuska. Eikä enää tarvii yrittää joka viikonloppu hankkia itelleen kemiallista koomaa. Oon ihan tyytyväinen ilmankin. Nyt sitä lähtee mielellään vaikka tanssilattiankin vallotukseen ihan veden voimalla. Ei tarvii enää yrittää harhauttaa itteään :)

Ootan malttamattomana heinäkuuta. Sit voi unohtaa kaikki ..skat teot ja keskittyä muistelemaan vaan niitä hyviä juttuja, päästää irti tästä katkeruudesta ja ehkä jopa antaa anteeksi...
Silti on edelleen niin vaikee käsittää koko juttua,
välillä semmonen olo niinku sitä ei olis koskaan tapahtunu.
Niinku se olis tapahtunu jollekin toiselle tai olisin nähny sen telkkarista.
On vaan jotenkii niin utopinen olo kun ajattelee koko hommaa.
On niinku en olis koskaan etes tavannu koko ihmistä eikä mittää olis tapahtunu, kaikki on hyvin... Tai siis nythän kaikki on taas hyvin, mutta on aina ollu hyvin...
Vaikka siitä on jo/vasta kaks vuotta seittemän kuukautta,
meinaan jo välillä unohtaa...
Toisaalta.. Kuulostaa melko julmalta, mutta on ehkä hyvä että se tapahtu.
Koska oon saanu niin paljon hyvää sen seurauksena. Miula ei oo koskaan ollu näin hyvä olla itteni kanssa, osaan jopa tunnustaa pikkusen tykkääväni itestäni. Ja on oikeesti tajunnu ainakin mikä on kaikista tärkeintä elämässä. Rakkaus. Se on kaikki. Mitään muuta et voi jättää jälkees, kun oot täältä lähteny. Ei ihmiset ensimmäisenä muista mitä sie oot omistanu, mitä kouluja sie kävit tai miten paljon sie vuodessa tienasit. Ne muistaa miltä niistä tuntu,
kun ne oli siun kanssa.
Se on kaikki.

Rakkaudentäyteistä Uutta Vuotta.