Käytiin kananjalkaisen kanssa kävelyllä, käveltiin siis molemmat kokonaista 35 minuuttia. Täti hikoili, kana ei. K&L oli matkassa mukana, L:llä riemua rinnassa.
Alkaa vituttaa nämä kelit. Kananen seisoo ja vatsa kasvaa. Tädin alkeellinen ratsastustaito on häipymään päin, pöh.
Nooo, jos huomenna löytyisi sopiva satula, niin olisi elämä jälleen piirun verran mukavampaa ja lompakossa kevyt olo... 8)