Myyrä siis kärsii vatsahaavasta. Oli ell varmaan perehtynyt lötjösen sairaskertomukseen, koska kertoi tädille, että mahalaukun suu oli puhdas, hieman kirjava ja kysyi tädin mielipidettä lääkitykseen (ranitidiini/gastrogard), muttei siis mitään haavaa siellä ja että lapasen vatsahaava on alueella joka vastaa hoitoon hyvin eikä vaaraa uusimisesta ole suurena kunhan saadaan heinänsyönti taas käyntiin.
Hiekkaa ei ollut.
Nooo, täti taitaa alkaa markkinoida itseään mahahaavaspesialistina; Tulen ja diagnosoin haavan ihan vaan katselemalla hevosta...
No juu, huomenna otus palautuu kotiin, tädin töistä johtuen tulee Merin kyydissä.
Pöh.
Ai niin, aika hellyyttävää; Myyrä hirnui kun kuuli tädin äänen seinän takaa <3 ja kun klinikka-avustaja vei sitä talliin ja täti oli ulkona tupakalla niin pysähtyi kolme kertaa ja tuijotti tätiä että "tule sinä nyt tänne". Ihanaa huomata että otukseen on kehittynyt jo jonkinasteinen suhde ja täti on spesiaali ihminen.