Kas, lievän itsetutkiskelun jälkeen vahngosta viisastuneena täti sitten päätti olla ns. sulaa vahaa eli aivoton ja onnellinen hevosenomistaja.
Meillä ei enää reagoida mihinkään, ei siis mihinkään (paitsi ylijuoksuun jos sellainen eteen tulee) ja vihellellään vaan onnellinen hymy naamalla vaikka sitten kilo hiekkaa suussa ja hevonen katoamassa auringonlaskuun...
Sehän toimi! Kas maneesin ovien avaaminen, vieressä seinää pitkin liukuva lumi jne.jne saivat aikaan vain vähäistä sätkimistä.
Maneesiin mennessä tosin myyrä peruutti jokusen metrin kun katsomosta laskeutui ihminen. Se toki sallittakoon.
Hommat jatkuu, nyt toki enemmän alusta kuin puolivälistä ja tätikin oppii hallitsemaan hermojaan edes hevosen seurassa. Kas kun toinen on niiiin kovin herkkä.... :)
Ja tämähän ei vaikuta tädin sosiaalisiin suhteisiin ihmisten kanssa, varautukaa vaan, että yhtä ärhäkkä täti-ihminen edessä edelleen. Mihinkä leupatartu (=leopardi, jonne 4 vee) täplämistään pääsisi? :))))