Hmmm, joko hevosellani on sairas huumorintaju tai sillä on kumma kiima tai sitten vatsa alkaa olla huonolla hapella (en suostu uskomaan), sillä tänään tädin tullessa talliin kuului kanasen kovaääninen hörinä. Tädin päästessä karsinan kohdalle tapitti kananen korvat tötteröllä tätiä ja NOSTELI YLÄHUULTA. Vaikutti oikein hyvätuuliselle koko eläin, söi ja joi ja liikkuikin juoksutuksessa mielellään ja hallitusti. Tarhassa se hörisi ja hirnui ja nosti ylähuulta neljän tunnin ajan lähes tauotta. Paskansi ja hirnui, söi ja hörisi ja ylähuuli heilui ilmassa.
Kerran kana on esitellyt ylähuulta tädille, kun täti erehtyi nauramaan sen haistettua tussia sen ylähuulelle. Se tuli tädin naaman eteen ylähuuli melkein kiinni tädin naamaan ja alkoi keikutella päätään puolelta toiselle napittaen naurusta ulvovaa tätiä tiukasti silmiin. Tänään täti ei kyllä nauranut, mutta jospa kananen ajatteli silti esitellä etuhampaansa.
Siis löysä päivä kanalla, eilisen kauheankamalan rääkin jälkeen.
Liekö kana psykoterapian tarpeessa??