Edelleen ihan tyhjä olo, ihan kuin ei muistaisi mitään ns. tapahtumia rva kanasta. Jotenkin totaalisen väsynyt.
Soittivat tapiolasta tänään ja kyselivät lisätietoja... Mm. Kuinka itse olen hoitanut hevosta jne. Ihan rehellisesti sanoin että kaikkeni tein, eikä se riittänyt. Se riitti niille ja nähtävästi maksavat henkivakuutuksen.
Jonkin verran täti on kalastellut uutta hevosta, toki kertoen ettei hankinta ole juuri nyt ajankohtainen, ellei joku helmi tule halvalla vastaan. No sitten olisikin se kaikkein vaikein ja ällöttävin juttu; Tallipaikan etsintä. Yäk.
Hohhoijaa, kai tämä väsymys poistuu jossain vaiheessa ja täti alkaa muistaa kanasesta asioita tai siis kai se on siitä kiinni että jaksaa ajatella. Tai jotain.
Suru on siis suuri, yhä edelleen.