Kyllä voi hevoseton elämä olla rankkaa. Aiemmin sitä ihan omistautui hevosenhoidolle ja nyt tuntuu että vain kyhöttää kotona.
Lapsikin kysyi, että etkö voi mennä vaikka tallille...
Täti päätti että uusi hevonen etsitään vasta myöhemmin, hinnat tulleet jo alas mukavasti jne. Ja Lötjönen pyörii kovasti mielessä.
Onneksi toverit ovat lainanneet otuksiaan, huomennakin pääsee herra d:n kyytiin kentälle :).
Se yksi otus vain pyörii mielessä, vituttaa rankasti, ettei kaupoista tullut yhtään mitään. Höh perkele.
Migreeni päällä ja syömistä on harrastettu ihan koko kylän puolesta... ;)