Tänään tädin saapuessa tallille oli löde keksinyt tavan ilahduttaa ja riemastuttaa tätiä; Kas, piikitetty jalka oli ihan tukki, ei löytynyt edes jännettä palpoimalla.
Täti karjui ja kirosi ja etsi lapiota jolla kaivaa kuopan pikku kanaselle ja laittaa kanasen lapion avustuksella kuoppaan. Raivopäinen täti vei hevosen paska-mutatarhaan edes koskematta siihen perkeleen koipeen (eläinsuojelua, kiitos! pelastakaa tädin hevonen!).
Hetken perkeleitä huudeltuaan täti rauhoittui ja haki kanasen sisälle. Kas, kävelyllä jalka laski ja impparia epäillään. Ei siis tarvita lapiota, ainakaan toistaiseksi. Katsotaan sitten huomenna, onko pikku kananen hirttänyt jalkansa betadinehauteen kääreeseen vai jatkaako pikku kananen maallista vaellustaan vielä huomisesta eteenpäinkin?
Aaargh, voi tätä hevosen omistamisen riemua. Yhtään kaakkia ei tähän talouteen tule, kun kanasta aika jättää (tädin lapion kautta tai muuten...)
T. Erittäin väsynyt täti
Ps. Eikö harrastukset olekaan rentouttavia?????