Ärrinmurrin, stressi on ihmeellinen asia, kaikki asiat tuntuu järjettömän suurelle ja olo on kuin muurahaisella norsun alla. Miksi ihmeessä asiat tuntuu kaatuvan aina sen päälle joka yrittää olla rehellinen, niin positiivisessa kuin negatiivisessa???? Välillä ihan tuntuu että ihmiset haluavat kuulla vain tiettyjä asioita ja ovat kuulematta muun asiasisällön. Ääääh, ei vaan jaksa.
Viikonloppu lahassa ea-päivystäjänä takana, aikas makeeta ratsastusta alkaa olla v a luokissa, mäkin tahdon osata (joo, sitten 20 vuoden kuluttua...) Ja ah kuinka hieno ja kaunis ja upea ruuna siellä oli, mä joudun ehkä käydä vaatimassa sitä itselleni 8).
ja tulipa taas sellainen olo että onneksi heppa seisoo tallissa jossa on isot tarhat, apua saatavilla ja hieno yhteishenki, muualla saattaa olla asiat paljon huonommin. Pikkuasioita on aina helpompi korjata kuin niitä isoja...
Niin ja löttis raukka joutuu tarhailla yksin, sera lähti metsäniittyyn vapaampien maneesivuorojen perässä ja löttis parka joutui jäämään ihan yksin, on se kamalaa. Onneksi Tuijan tamma saapuu kohta, jospa siitä saisi slerbille ystävän 8)!!
Nimim. stressierkki from hell