Ei ole edes jaksanut kirjoittaa...
Haavan pohja on siis noussut ihon tasalle ja tekee rupeakin jo, tosin ihan yläosassa on kuin veitsellä tehty avonainen osa. Itsekseen kana liikkuu aivan puhtaasti, mutta ratsastajan kanssa, kun joutuisi astumaan alleen, on vammajalan askel lyhyempi kuin terveen. PÖH.
Pukukisat jokelassa tänään, täti näki maailman suloisimman ratsukon dinopuvussa.
Huomenna katselemaan maailmaa ja laardi alkaa taas lastenratsuksi. On vähän ähräisen oloinen vatsastaan vaikkei arokaan nälkäkuoppia, tosin kiimakin on juuri alkanut, mutta saattaahan se olla että oriprim ja kipulääke on päjäyttäneet taas haavat pintaan... Vittu.