Kanasen ryntäässä roikkuu peukalon kokoinen nestepahka, on syöty paarmojen toimesta joka paikasta. Täti määräsi eläinlääketieteen tohtorina sille setiritsiiniä 7 tbl illaksi. Jospa pahkat asettuisivat.
Jos eivät, tarvitsee kananen apua joltain viisaammalta.
Nuokkui karsinassa tunnin, kun täti raahasi sen lepäämään sinne.
Käytiin kentällä "mukamas tekemässä jotain" noin 20 minuuttia, ilman satulaa.
Huomenna kana sekä täti lepää ja toivoo linnun laulua ja hiljaista olemista jotta jaksaa sitten taas P-tädin kanssa leikkiä maastopossua (ja tämä koski siis kanasta, ei tätiä. Täti ei suostu olemaan P-tädin maastopossuratsu...) :).
Täti voi lähteä sen kanssa minne vaan ja aina se jaksaa luottaa siihen, että tädin kanssa ei hätää ole.
Se on niin super viisas ja kiltti, ettei kellään samanlaista otusta ole.
Täti rakastaa pikku kanastaan aivan koko sydämestään. Ja toivoo että kananen rakastaa tätiä; Ainakin se hörisi tädille tänään kun täti saapui tallille.
Herra D:n kanssa maastossa, noin tunti. Kanan menomonot pakottavat kanan juoksentelemaan miljoonaa.
Täti koitti ottaa kuviakin, mutta johtuen kanasen rytkyttävästä selänliikkeestä, suurin osa tärähti. laitan silti muutaman meidän "ihan kamalista maastoista" ;o)