Tädillä äärirankka päivä. Siirrettiin ex-työkaverien kanssa ystävä saattohoitoon. Täti itki.
Kanasen kanssa maastossa käynnistymis-ongelmia; Liekö vatsakivun muistioire tai sitten ihan oikeasti kipeä. Tosin lähti liikkumaan super reippaasti sitten joten toivotaan että on vaan ikäviä muistoja liikkumisesta ja ne on nyt unohdettu.
Välillä tädistä tuntuu, ettei vaan jaksa tätä touhua, tai siis elämää. Kaikki epävarma rassaa ihan kamalasti ja sitä vaan toivoo nopeita ja varmoja ratkaisuja...
Huooh, ikenet verillä vedetään eteenpäin kunnes tulee se viimeinen stoppi. :/