Kentällä illalla pimeässä... Ihmeen rento kananen oli, muistutuksia vatsan kiputilasta tuli vielä laukassa, ravisti päätä eteen alas pariin otteeseen.
Laukkojen jälkeen askel venyi kiitettävästi eteen ja täti voisi jopa antaa kanalle maininnan "ei ainakaan sipsuta" :).
Kertakaikkisen hieno eläin tädillä.
Liikuttamisen jälkeen söi uutta heinää innolla ja ryysti ämpärin lämmintä vettä mielellään. Täti latasi kanaselle ranitidiinipastan suoraan huuleen, hieman lenteli tädillekin joten otettiin vielä kerta kiellon päälle tahnaa tippa lisää. Urhoollinen musta hieno kaunis rouva!
Huomenna sitten maastoon katsomaan pukittaako se vauhdissa...