IRC-Galleria

Kananen sai tänään kanget namikkaan ja pääsi sutimaan illalla maneesiin. Naama oli nutturalla ennen liikuntaa, mutta kun oli jolkottanut työnsä näytti taas varsin iloiselle :).

Hokkeja puuttui ja täti ruuvasi niitä takaisin paikalleen.

Sillä täti palasi arkeen uuden työpaikan (ja siis viran :)) myötä... :)

ja täti kyytissä. Käytiin kävelyllä sekä kentällä että radalla. Maa sen verran jäässä ettei viitsinyt juurikaan ravailla.

Jipii, ensi viikolla pääsee hyppäämään, koko 80 m pitkä maneesi päivisin kokonaan käytössä, jeeeeiiii!!

kulki varsin mainiosti taas. ratsastuksen jälkeen se koki kauhun hetkiä kun kuljettiin shettisvarsojen ohi jotka olivat vielä jäätyneiden lehtien täyttämässä tarhassa... :)

Sen TRÖÖÖÖT ääni oli super kova ja se pomppi ja tanssi, täti oli tietystikin niin kamala, että raahasi sen uudestaan tutustumaan niihin kamalan pelottaviin pikku-otuksiin jotka rahisevatkin. Tokalla kerralla vain poikitti pari kertaa ja päästi muutaman TRÖÖÖÖÖT!! äänen xD.

Ihan hassu kana...

Ja hyvä ettei se hyrise onnesta isossa tarhassa. Ihan oikeasti se näyttää siltä :)

Ps. Simo siannahkakin kertoi että kana dallailee aamuisin ympäriinsä ja tsekkaa että kavereilla on kaikki jees. Simostakin se näyttää nautiskelevan elämästään arojen villihevosena :o).

Ja ai niin, esikuivattua täti kokeilee kanalle; on meinaan sen verran hyvännäköistä tavaraa versus mitä matkan varrella on nähnyt... ;o)

Jotta kaikenlaista.

Keskustelin tänään erään tutun kanssa joka kokee SAMANLAISIA äärettömän kovan psyykkisen stressin aiheuttamia väsymys/huippaus/voimattomuuskohtauksia kuin täti vielä viime viikolla ja vieläpä samasta asiasta.... On järkyttävää ajatella kuinka joku kykenee aiheuttamaan niin paljon stressiä ja mielipahaa ympärillä oleville ihmisille, että siitä kärsii vielä viikkoja tapahtuneen jälkeen. Ihmisen pienuus ja vähä-älyisyys lienee syynä paskan kylvämiseen????? Ja sitten jotkut vielä uskoo kaiken mitä sellainen ihminen suustaan ulos suoltaa.

Tätiä pisti ihan kunnolla vihaksi ko. asia, kun muutkin siitä näyttää kärsivän, ns. posttraumaattisena stressinä.

Hähää, kana joutui tänään urheilemaan kanget huulessa. Vaihtelevalla menestyksellä :), tai siis kaksi kertaa joutui täti huomauttamaan kunnolla jalalla, että siitä ei mennä mistä aita on matalin.

Nautiskeli suuren tarhan eduista ja näkersi heinää sisälläkin, upea otus!!

Ps. kuvassa Löde on se sininen piste... :o)

Koska näytti niin onnelliselta tarhassaan ja oli revitellyt itsekseen aamusta ihan kunnolla :).

Huomenna sitten lie kankipäivä tahi maastoon sutimaan, saas nähdä :)

Ja kovaa kulki :). Puhtia otus täynnä siis.