IRC-Galleria

Tuo hevonen jonka linkitin tuohon aiemmin ON MYYNNISSÄ SUOMESSA TERVSUNDISSA. Aivan käsittämätöntä...

Joka yö rouva Lötjönen vierailee tädin unissa; Viime yönä ensimmäistä kertaa niin, ettei täti herännyt pakokauhuiseen tunteeseen vaikka uni oli TAAS hieman ahdistava.

Rva Lötjöselle annettiin lopetustropit klinikalla ja käytäntö oli että hevonen kuolee vasta myöhemmin, joten Löde koppiin ja KOTIIN... Hetken kuluttua rouva kana käveli pihalla ja potki vatsaansa. Hetki siitä ja se näytti erittäin hyvävointiselle, mutta täti tilasi silti sille uutta lopetusaikaa klinikalta. Täti katsoi parvekkeelle ja rouvan naaman varjo oli seinällä.

Onneksi jo hieman helpompi uni, mutta taitaa tätä tätiä syyllisyys painaa lopetuksesta; kaikki unet ovat aina sellaisia että rva on hyvässä kunnossa ja täti miettii lopetusta.

Tädin sisältä kuoli jotain isoa pois kun kananen siirtyi Asariksen, Lulun ja muiden joukkoon. On kummallista, kuinka konkreettisen tyhjä voi olo olla ilman omaa rakasta hevostaan, yhä edelleen.

Lötjönen oli tarhassa ja sen pää oli mennyt valkoisen teltan kankaan läpi ja se yritti epätoivoisesti päästä siitä eroon, se oli sotkenut jalkansa aitalankoihin ja rempoi itseään. Se pääsi irti ja täti meni hakemaan sitä. Se pelkäsi tätiäkin ja täti vaan tiesi että joku sitä oli hakannut.

Se ei meinannut antaa kiinni, mutta täti meni kyykkyyn ja itki ja se tuli vierelle ja antoi kiinni.

Täti talutti sen talliin ja mietti mielessään ettei näin hyväkuntoista hevosta voi lopettaa, että täti on hullu ja siinä samassa lötjönen alkoi ontua, sen takapää melkein petti alta ja se näytti kärsivälle. Silloin täti muisti että sehän on jo lopetettu.

Oldenburger Stute

Vater: Weltblick
Mutter: v. Contender

bildhübsche schwarze Stute, einfach zu bedienen, Geländepferdeprüfungen, Springprüfungen, kombinierte Prüfungen 2006 plaziert, Teilnehmer 2006 Bundeschampionat 5- jähriger Geländepferde

geb.: 2001
Stockmaß: 1,68


Tämä voisi olla tädille korvike, noin ulkonäöltään.

Jännä juttu, että hevosen menettäminen tuntuu pitkään aivan järkyttävän kamalalta.

On ihan yksinäinen olo ja sitä vaan miettii rakasta otustaan.

Ikävä, ikävä, ikävä

Täti löysi kaveri-hevosen (naissellaisen tietysti) tänään.

Tuttuja juttuja tuli ilmi; Karsinassa ratsastuksen jälkeen ilme "No mitä sä siinä vielä möllötät" sekä maastokävelyllä palloksi muuttuva runko, kova tuijotus sekä pää taivaissa. Ongelma ratkaistu pohkeen ja äänen yhteistyöllä sekä pienellä raipan kosketuksella.

Kyllä Rouva taivashevonen on viisas ja kultainen otus.

Täti rakastaa rouva Lötjöstä aina vaan enemmän.