IRC-Galleria

Tätiä väsyttää, täti on töissä.

Lötjösellä vapaa, Lötjönen on iloinen

Loppu-slut

Taas tamma kaipaa miestä itselleen, oli S:n kanssa maastossa ja oli kovasti haistellut ja HUUDELLUT miesten perään 8).

Oli myös halunnut olla rakastettavana ja onneksi S oli ymmärtänyt tamman elämän hellyytyshetket ja rapsinut suloista pikku kanasta.

Mukavaa että hattis alkaa luottaa S:n ja uskaltaa olla oma itsensä !

Maailman paras musta kana!

Rouvalla onkin sitten lihasten kasvatus viikot. Kantahokeilla ilman tilsoja on ainut liikuntapaikka hangessa.

Tänään hattis näytti tädille mistä on mustat kanat tehty. Mentiin polveen asti olevassa hangessa tuhatta ja sataa. Hattiksen ravi näytti jälleen siltä mitä se oli alkuunkin kun saapui. Se myös tykitti täti selässä kun kyttäsi pellon nurkkaa. No täti pisti kanaseen vauhtia aina rykäisyn sattuessa ja uskokaa tai älkää, kovaa mentiin. Hattiksen xx sukujuuret pääsevät oikeuksiinsa tykitellessä.

Täti teki aamutallin ja huomenna taas leikkimään sairasta kuljettajaa oikeisiin töihin. pöh.

Onneksi on S, käy hoitamassa ja rakastamassa kanasta huomenna. Täti voi olla huoleton 8)!

Jipijipijipi, ekat hanki laukat suoritettu onnistuneesti!!!

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut
(esim. omistat puhelinnumeroni, olet kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.)
miten tapasimme?
Minä muistan, mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi.

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan..!!


Epätoivoisesti wanha hullu täti kopioi, hihihhii

Saksalainen musta kana joutui työskentelemään tänään omasta mielestään aivan liian myöhään, lähes illallisen aikaan. Nälkä suolistossa kurnien kananen kantoi tätiä selässään lumisella kentällä. Toki kananen kykeni ihastelemaan mustan nahkansa ja valkoisen lumen hienoa kontrastia, ettei se nyt ihan hukkaan mennyt.

Niin ja pitkästä aikaa hattis sai myös ravata ja laukatakin vähän. Pikkuisen lipsuilua oli havaittavissa pelkillä kantahokeilla, mutta myös liikkuminen maistui hattikselle hyvin.

Voi rouva raukka, eilen juoksi hirvi lähitarhan läpi ja rouva on nyt vakuuttunut että koko hevoslauma on vaarassa joutua hirven laumaan. Sen täytyy tutkia tilannetta tallissa karsinan ikkunasta ja hengata muutenkin ympyrää tutkien tilannetta. S raukka sai kanasen kanapäivän osakseen.

Kalkkunainen oli sika makee eilen kun ratsastin sitä kevyeksi ja pyöreäksi. Oli ihan kevyt ja kuunteli kivasti. Ihana hevonen!

Ylihuomenna maneesiin valmennukseen, toivottavasti on kiva sielläkin 8).

Kun ei nukuta eikä uni tule niin riivatan teitä rakkaat toverit 8)

Elämä mustan kanasen kanssa saattaa olla kovin haastavaa; Milloin on taas herkkänahka hiertynyt ja milloin iskee vatipää-päivä.

On se kumma että kanasen fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista voi olla niin kovin huolissaan samalla kun oma elämä rypistyy käsiin.

Kananen on arvokas, henkisesti siis ja ainakin omasta mielestään. Se nauttii huomiosta jos sitä annetaan rauhassa ja hänen arvolleen sopivasti. Kun rouva Lötjönen saa ihmisestä tarpeekseen, se kääntää päänsä pois ja ottaa naamalleen kovin kärsivän ilmeen.

Joskus se tykkää leikkiä; tädin vanha villapaita lattialla on kaikkein mukavin heiteltävä ja höplättävä. Niinä päivinä se läsäyttelee turpaansa hellästi tädin "joka puolelle" ja tutkii kaikkea ja kaikkia. Niinä päivinä tätiä naurattaa.

Joskus sitä ahdistaa; niinä päivinä se ei kertakaikkisesti kestä ketään ja möllöttää karsinassa naama pitkänä odotellen tädin kotiin lähtöä; Josko se ei sittenkään veisi töihin. Niinä päivinä kananen käy yleensä maastossa.

Joskus se haluaa saada henkilökohtaisia paniikkeja ja niinä päivinä on käsittelijän parempi olla hereillä. Kananen sätkähtelee, puhisee, pörisee ja tuijottaa järkyttyneenä sitä lapiota joka on ollut kentän laidalla jo viime vuodesta. Se suorastaan etsii kaikkea mikä saattaisi ehkä olla kamalaa. Se on suorastaan huvittava.

Joskus se leikkii tutkijaa; Se hiipii joka paikkaan naama kysymysmerkin muotoisena ja tökkii nenällään tutkinnan kohdetta.

Sen luottamuksen saamiseen menee kauan, se ei paljon hellyyttään esittele ennenkuin on varma ettei sen tarvitse pelätä. Ja siihen menee kauan. Tädin se on todennut jo kauan aikaa sitten vaarattomaksi ja ehkä hieman huvittavaksikin ihmiseksi joka tarjoilee porkkanaa kunhan vaan jaksaa höristä (tai jopa hirnua 8)).

Ja rouva Lötjönen rakastaa koko sydämellään, se rakastaa aidosti. Sen rakkaus vaatii aikaa (ja niitä porkkanoita... 8)).

On ihana tunne kun rouva Lötjösen olemus huokaisee kun täti kiipeää selkään muutaman "vieras ratsastaja" päivän jälkeen. Se on selvästi helpottunut että se jalat heiluen ratsastava oma täti tuli liikuttamaan. Toki rouva Lötjönen osoittaa mieltään joskus jos sen mielestä täti ei ole ratsastanut rouvaa tarpeeksi ja on lähettänyt ihan liikaa vieraita keikkumaan selässä. Silloin se näyttää mistä musta kana pissii ja täti kiroilee selässä.

Hattiwatti on tädin elämän hevonen, ei toista tule. Rouva Lötjönen on myös tädin terapeutti, kallis sellainen 8).

Täti rakastaa sydämestään kaunista rouva Lötjöstä. Se on upea Hevonen.

Lötryskä pääsi tänään urheilemaan estekilpailuihin. T ratsasti kanasta. Käyttäytyi kuin ikänsä olisi ollut kisoissa.

90cm meni hienosti, kielsi v*ttumaisesti muurille ja T tuli alas jotta päjähti. Onneksi ei sattunut! Hyvä suoritus noin muilta osin.

100cm hattis oli selvästi väsy ja niin taisi olla t:kin. Tökki 2 otteeseen joten tuloksena hylsy. Mutta vallan hieno suoritus joka tapauksessa. 8)

Lötryskä oli ihan puhki kun pääsi kotiin, jaksoi lievästi reagoida arnikan levitykseen (ällöä ollut lötjösen mielestä aina), mutta muutoin rouski heiniä ja olla möllötteli väsyneen näköisenä.

Tädillä huomenna aamutalli, kohta kuorsaamaan.